Homoseksuaaliseen iso kaunis mies suomen porno

homoseksuaaliseen iso kaunis mies suomen porno

...

Johtajuus on vastuuta, päätöksiä ja paineensietokykyä. Kun Kittilän kunnanjohtaja sai viime vuonna virkarikossyytteet, hän jäi sairauslomalle. Ja anoi sen jälkeen vuosilomaa ja virkavapautta. Mutta mistä johtajalle maksetaan sitä kovaa palkkaa? Juuri noiden asioiden kohtaamisesta. Jos hartioiden välissä sijaitseva rasvakattila syttyy jatkuvasti palamaan, kannattaa mieluummin tehdä jotain helpompaa.

Tai ei ainakaan kannata syyllistyä rikokseen. Olkoonkin kittiläläisiä tai kepulaisia. Jopa valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen erosi vasta julkisen pakon edessä, vaikka hänet oli tuomittu virkavelvollisuuden rikkomisesta. Sivistysvaltiossa, kuten Saksassa, Nissinen olisi tietysti eronnut heti. Mutta Suomessa kukaan ei johda esimerkillä. Suomalaiset ovat paskoja johtajia, koska meillä on liian pienet palkkaerot työpaikkojen sisällä.

Täällä hyvää työntekijää ei saa palkita rahalla, se palkitaan statuksella. Siksi johtajiksi valikoituu juuri Suomessa tyyppejä, jotka eivät sovi sinne lainkaan. Vaikkei kaikista ole johtajiksi. Itse en ikinä lähtisi johtajaksi. Olen kärsimätön, impulsiivinen ja onneton tiimipelaaja.

En tule toimeen ihmisten kanssa ja olen kiinnostunut lähinnä itsestäni. Jos olisin jäänyt kotikaupunkiini Ouluun, olisin ehkä saattanut päästä johtajaksi, koska siellä jopa kaltaiseni keskinkertaisuus palkitaan johtajan pestillä, kun jaksaa nauraa tarpeeksi kauan johtajauroksen vitseille. Führereiden arvostaminen on meille statushakuisille simpansseille ymmärrettävää, mutta typerää. Tämän perusteettoman arvonannon takia johtajiksi hakeutuvat myös ne, joilla on diplomi-insinöörin sosiaaliset taidot.

He hakevat tittelillä ihailua ja statusta. Ja vituiksihan se menee. Johtajuus on sitä, että pidät omiesi puolta, etkä kiipeä heitä pitkin. Samalla tavalla kuin Louhimies pisti taiteen kaiken muun edelle, Suomen historian paras presidentti Risto Ryti pisti Suomen edun kaiken muun edelle. Molemmat käyttivät kyseenalaisia keinoja. Molemmat joutuivat kärsimään siitä.

Risto Rytin täydellinen vastakohta on tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Niinistölle tärkeintä ei ole Suomen etu. Hän näyttelee niin ovelasti nöyrää, ettei kansa näe hänen opportunismiaan.

Niinistön takia Suomi ajautuu itäblokkiin, eikä liity Natoon. Niinistö tekee meistä Ukrainan. Koska olemme historiattomia ääliöitä, luulemme, ettei esimerkiksi sota enää olisi mahdollista. Niin on luullut jokainen sukupolvi. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ainoa valtionpäämies, joka on onnittelut vilpillisesti presidentinvaalit voittanutta Vladimir Putinia kahdesti.

Naureskelemme Ceaușescun Romanialle, jossa kansan roolina oli show johtajalle. Tosi moni suomalainen työpaikka on tismalleen samanlainen. Johtajan pitäisi olla kiinnostunut ihmisistä. Eikä ainoastaan pönöttämässä samoissa kuvissa ministereiden kanssa tai hakemassa statusta alentamalla muita. Johtaja, jota ei uskalleta kritisoida, on surkea johtaja. Tosi monille johtajille on järkytys, kun he eläkkeelle jäätyään huomaavat, ettei kukaan enää kutsu mihinkään juhliin.

Siitä voi päätellä, pitivätkö alaiset johtajaansa nerona, vai oliko työpaikalle vain syntynyt mielistelyn ja pelon kulttuuri. Suomi on täynnä johtajia, joiden suurin pelko on paljastuminen. Siis se, että muut tajuavat, että heidän statuksensa on vain huijausta.

Osaamaton ihminen neuvottelee itselleen ylisuuren palkan ja korvaa sillä huonon itsetuntonsa. Jos tuolle pässille maksetaan noin paljon, niin kai hän sitten on pätevä. Juuri sellaiset johtajat hakevat statusta ja yrittävät esittää sen vallan ulkoisin merkein. Mitä enemmän tyypillä on oikeasti statusta ja karismaa, sitä vähemmän hänen tarvitsee sitä näyttää, ja sitä enemmän hän kestää kritiikkiä. Mitä parempia pomoja olen tavannut, sitä vähemmän he ovat korostaneet vallan ulkoisia merkkejä.

Tärkein johtajan ominaisuus on saada alaiset tuntemaan olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi. Ja sitä paitsi se johtaa myös parhaaseen taloudelliseen tulokseen. Kaiken muun johtaja voi delegoida paitsi vastuun. Siitä hänelle maksetaan, ja juuri vastuu on se työpanos. Kyllä Tuomas osaa, jos haluaa ja nyt hän osaa helkkarin hyvin. Tietysti voin sen verran lieventää sanomaa, ettei tuo nyt ole mitenkään suomalaisten erikoistaito. Miehiä ja naisia joilla on munaa, on vain liian vähän maailmassa.

On sittenkin eri asiaa venyttää oikein tekemisen käsitettä taiteen tai isänmaan takia, kuin oman pallinsa takia. Tämä blogisti pitäisi lukijoiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi vaihtaa vähemmän omaa agendaa ajavaan, vaikka esim. Ryhtiä Aku ja ota ilmatila haltuun. Valitettavasti suomalaiseen johtamisen kulttuuriin kuuluu edelleenkin toisten alistaminen tai niiden alaisten tuhoaminen, jotka eivät vastaa oman johtamisen arvoja.

Tämä sopii yhtä hyvin liike-elämään. Nimeämättä syyllisiä autoritaarinen yhteiskunta pitää kulisseja yllä. Ihmiset, uskaltakaa puolustaa niitä, jotka eivät itse uskalla.

Siinä olisi kasvulle betonituntumaa! Kun johtaja myy kauraryynipaketteja tarpeeksi suurella voitolla, hänestä tulee optiomiljonääri vuorineuvos. Köyhät ovat maksaneet hänen ja perheensä koulutuksen ja johtamansa firman liikevaihdon ja siis myös optiot. Johtajalla on otsaa määrätä antamaan vastoin henkilökunnan yleisiä ohjeita perheelleen etuisuuksia tuotteina ja palveluina. Hänellä on munaa alistaa naisalaisiaan ja pakottaa palvelemaan kaikkia tarpeitaan. Johtajilla on jopa erityinen tapaamispiiri edustustiloissaan kakkosvaimojensa kanssa.

Sitten vain astellaan vihityn kanssa pressan linnaan ja pönötetään muina miehinä muiden kaltaisten kanssa. Niin ja summa summarum: Esko Aho on kuitenkin ehkä se kaikkein raukkamaisin. Aho lähti hiihtoliiton puheenjohtajaksi, koska arveli sen vauhdittavan hänen presidentin vaalikampanjaa. Mikäpä ei Suomessa nostaisi ehdokkaan statusta paremmin, kun urheilujohtajuus ja vielä hiihdossa. Aho oli myös ilmeisen tietoinen odotettavissa olevasta menestyksestä ja tuskin tietämätön keinoista.

Kun totuus alkoi paljastua, niin Aho luikki karkuun vain vähän ennen Lahden MM-kisoja. Kisoja, joiden piti kruunata hänen kautensa hiihtoliitossa. Tilalle tuli kielitaidoton ja kameroihin tottumaton Petäjä. Eikä tässä vielä kaikki; Ahon titteli oli Nokiassa yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja.

Mutta Teflon-Esko luikki tiehensä vähin äänin samantien kun irisanomiset alkoivat…. Aho oli oikein hyvä pääministeri mutta muutoin ja sen jälkeisellä toimenpiteillään oikein luikurin perikuva. Miehen maine meni pysyvästi Hiihtoliiton casen seurauksena. Onneksi meille suomalaisille avautuu näitä poliittisia johtotehtäviä niin päteville kuin pätemättömillekin johtajille. Väkilukumme vastaa yhtä isohkoa kaupunkia maailmalla.

Meillä tätä väkimäärä hallinnoi yli kunnanjohtajaa, apulaisjohtaja, kamreeria, kaupunginarkkitehtiä…. Frank A, älä valehtele! Lahden hiihdon mm kisat doping kisat oli vuosi myöhemmin, eli kevättalvella. Milloin Tuomas Enbuskesta tuli näsäviisas kettuilija? Nuorempana tykkäsin kun hän oli telkkarissa fiksun oloinen kommentaattori sekä juontaja. Eihän voi olla niin, että joku on minun lisäkseni kaikkein fiksuin ja epävarmin.

Tämän henkilöön menevän puolianonyymin kommentin jälkeen en osaa enkä jaksa kommentoida miesten johtajuutta, en Aku Louhimiestä, muuten kuin että ihan sama kuka johtaa, kunhan päätöksissä on mukana johdonmukaisuus. Ennen Lenita Airisto tiesi mm. Johtajilla ei ole vastuuta Suomessa, se on huomattu. Suomessa virkamiehille annettava ankarin mahdollinen sanktio on oikeuskanslerin huomautus. Koska Suomessa johtajilla ei ole mitään vastuuta, ei tekemisenkään tarvitse olla huippua, eikä kaikkeaan tarvitse yrittää, koska vähemmälläkin pärjää.

Suomalaisia huippujohtajiksi kutsuttuja ei koskaan pyydetä ulkomaisiin firmoihinkaan. Jos haluaa olla johtaja, niin silloin on oikeasti tykättävä siitä, mitä tekee ja oltava valmis näyttämään esimerkkiä, eikä pelottelemaan alaisia. Yhdysvaltaistutkimus paljasti, että Suomi on yksi maailman empatiakyvyttömimpiä kansoja.

Ei tarvitse olla erityisen välkky tajutakseen kumpi noista tutkimustuloksista on uskottava. Kuinka moni suomalainen sairastaa tietämättään narsistista persoonallisuushäiriötä?

No jokainen jolla sellainen on, ja heitä on tässä maassa paljon. Narsisteja on erityisesti johtavissa asemissa Suomessa, ja heissä on juuri ne piirteet joita Tuomas Enbuske kuvaili: Narsisti on jäänyt luonteeltaan vaippaikäisen tasolle. Hän kokee pystyvänsä kaikkeen, vaatii huomiota yksi itselleen eikä ymmärrä alkuunkaan vääriä tekojaan.

Muiden ihmisten ihmisarvo ja tunteet ovat narsistille täydellisen yhdentekeviä. Miksi sitten Suomessa sallitaan johtajien väärinkäytökset ja vastuunpakoilu? Siksi että suomalaiset eivät osaa tai uskalla kyseenalaistaa auktoriteettejä. Tämä kansa kokee olonsa turvalliseksi niinsanttujen vahvojen johtajien ankarassa ikeessä.

Vahvalla johtajalla tarkoitetaan tässä tapauksessa epädemokrtaattisia tyranneja jotka hallitsevat pelolla. Mannerheimin, Paasikiven ja Kekkosen ääneen arvosteleminen on hyvin kyseenalasta tässä henkilöpalvonnan ja johtajakulttien maassa. Aku Louhumies on vuotias mies, työskennellyt alallaan pitkään. Hänen on huono vedota tietämättömyyteen sen suhteen miten ihmisten kanssa toimitaan.

Jos Louhimies on nöyryyttänyt naisia seksuaalisesti, aiheuttanut henkistä ja fyysistä kipua ja traumatisoinut pieniä lapsia valehtelemalla näiden vanhempien kuolleen, on hänen tai kenenkään muun ihan mahdotonta selitellä noita tekoja parhain päin. Jos Louhimiehelle on oikeasti epäselvää onko hän tehnyt väärin vai ei, niin mies on pesunkestävä psykopaatti. Sen lisäksi, että matemaattinen lahjakkuus todistaa yleisestä älykkyydestä, ovat tutkimukset havainneet vahvan korrelaation myös yleisen älykkyyden ja sosiaalisten taitojen välillä.

Kun ei liikaa painoteta pahimpia datanörttejä TKK: Totta, joskus toisten tyhmyys ärsyttää mutta siihenkin tottuu. Vasemmistolaisessa Suomessa tätä ei tietysti saisi sanoa, ettei lahjattomille tule paha mieli. Onhan se kivempaa ajatella, että jokainen on hyvä jossain, vaikka todellisuudessa lahjakkaat ihmiset ovat hyviä melkein kaikessa ja lahjattomat huonoja lähes kaikessa. Siksi tulo- ja hyvinvointierot. Multimiehenä ja insinöörinä olen täysin samaa mieltä. Lahjakas on lahjakas monella sektorilla ja sitähän ei vasen laita voi sulattaa.

Suomi on aina ollut porvarillinen, ja viimeisten vuosikymmenien aikana tämä suuntaus — jota ei enää voi sanoa porvarillseksi — jatkuu voimakkaana. Toki emme vielä ole täysin liberaali, pääomavetoinen markkinayhteiskunta, mutta suunta sinne on vahva. Eli sinun kaltaiset lahjakkaat ja älykkäät valiokansalaiset voi olla toiveikkaalla mielellä.. Tuo mainitsemasi DI koulutus tai älykkyys ei ole sama kuin hyvä johtaja.

Hyvä johtaja ei ole älykkyys kysymys, sen voi opetella tarvittaessa, mutta johtajuuteen kasvaa ja on enemmänkin luonteepiirre. Munia toimia oikein ei saadan koulusta. Eräässä vaiheessa suomalaisesta johtamisesta meinattiin tehdä vientituote. Se oli toinen kerta elämässäni kun meinasin aidosti tikahtua nauruun.

Johtaminen on ehkä Suomen suurin heikkous globaalissa kilpailussa. Ehkä progressiivisen verotuksen vuoksi johtajat ovat pääosin samaa kansaa kuin kaikki muutkin eli minä ja minä on elämän ainoa johtotähti. Lahjakkuuden ja erityisen nujertaminen on Suomessa kuin sisäänrakennettu agenda. Päiväkodista se alkaa, kaikkien on nukuttava päiväunet ja syötävä kasvisruokapäivänä annoksensa.

Peruskoulussa ei alkuun anneta arvosanoja, ettei kenellekään tule pahamieli. Tee vasta lopuksi riittävän hyvä keskiarvo ja sitten mene kiltisti lukioon. Nyt halutaan, että kaikkien olisi vielä päästävä yliopistoon ilman sisäänpääsykokeita. Ihan kuin karsimattomuus parantaisi sieltä valmistuvaa ainesta. Työelämässä myös keskivertoisuus kukkii, ei saa erottua joukosta ja liittokierroksen palkkakorotukset jaetaan tasaisesti kaikille.

Voiko perustason johtaminen tästä jotenkin tästä keskinkertaisuudesta vaatimuksesta erota…. Jotenkin se oli suorastaan hyvin suunniteltu näytelmä, johon osallistui vuotta sitten itsensä loukatuiksi tunteneet näytteliätteret Pamela Tola ja toinen näyttelijä. Mikä oli tämän näytelmän tarkoitus? Kateusko, hyvin menestyneen ohjaajan teilaamiseksi. Voin sanoa, että vielä tänäkin päivänä alan ihmiset saavat kokea nöyryytystä, väheksyntää ja suorastaan ihmisyyttä tuhoavaa käytöstä esimiesten taholta.

Moni on uupunut esimiehen kiusauksen johdosta ja joutunut sairaslomalle ja jopa eläkkeelle. Ja kuinka ollakkaan esimiehet ovat naisia. Miksi Yle teki näyttelijöihin kohdistuvasta väärin kohtelusta, jotka oli tapahtuneet vuotta sitten, Ylen pääuutislähetyksen ykkös asiaksi. Koen tämän suurena epäoikeudenmukaisuutena muita ammatteja kohtaan. Emmekö muut ole tasavertaisia ammattilaisia. Olisiko ollut tarpeen kysyä miten näyttelijöitä kohdellaan tänä päivänä.

Ainakin voisitte Superista kysyä tämän päivän terveydenhoitoaln työntekijöiden kohtelusta esimiesten taholta ja tehdä Ylen pääuutislähetyksen, olisiko se yhtä mediaseksikästä? Wau, loistava kommentti mummelilta! Itse myös tiedän lähipiiristäni järkyttävän huonoa alaisten kohtelua terveydenhuoltoalalla! Hoitajat tekevät arvokasta työtä, mutta miten he jaksavat kun kiireen lisäksi on vielä sortavia esimiehiä.

Mummeli ei ole kuitenkaan ihan riittävästi perillä ajankohtaisista keskusteluista. Naisnäyttelijät ovat ihan eri asemassa verrattuna hoitoalan työntekijöihin. Hoitoalan työt ovat luonteeltaan helpommin tavoitettavissa ja pysyvämpiä. Hyvä ja erittäin tarpeellinen keskustelu joka ei haittaa millään tavalla oikeudenmukaisuuden ja parempien johtamistapojen kehittymistä hoitoalalla.

Tämä ei ole keskustelua siitä millä alalla naisia sorretaan eniten. Jos olet hoitoalalla niin hämmästyn väitteistäsi, että hoitoalan työt ovat pysyvämpiä ja helpommin tavoitettavissa. Olet varmaan lukenut, että se on nykypäivää hoitoalalla.

Mummeli, keskustelu käy naisten tasaarvosta suhteessa miehiin. A-studio, koska aihe on päivänpolttava ja keskustelu 20 v. Jätä ay liikkeet tästä pis, niillä ei ole mitään tekemistä tämän maailmanlaajuisen aiheen kanssa. Totuus on myös se, että elokuvaalalla ovat kaikki työt pätkätöitä, toisin kuin hoitoalalla. Näyttelijät eivät myöskään valita vakituisen työsuhteen puuttumisesta kuten sinä hoitoalan pätkätyösuhteista vaan siitä että työt saattavat loppua kokonaan naisnäyttelijöiltä kun suuta aukoo ja ikää karttuu.

Enemmän perspektiiviä ja perehtymistä jos et naisena mummeli voi näitä naisnäyttelijöitä ymmärtää. Kukas sitten puolustaa yleensä työntekjöitä jos ei pääluottamusmiehet ja työsuojelupäälliköt. Näyttelijä tietää ammattiin hakiessaan, että äärirajoille joutuu menemään roolin uskottavuuden vuoksi.

Kukaan ei leimaa heitä roolia esittäväksi naiseksi, työn ulkopuolella. Miksi Hän ei tuonut esiin miten Häntä oli niissä elokuvissa kohdeltu.

Uhriutuminen ei näille tähtösille tuo sympatioita, kuin näyttelijä tovereilta. Tämä oli surkea näytelmä, kuka sen sitten ohjasikaan. Työpaikka-asioiden käsittely julkisuudessa on väärin. Julkinen moittiminen, oli osapuolena kuka tahansa, on valtavan huono valinta ja siinä unohdetaan me asiakkaat.

Yleensä työongelmat hoidetaan asiakkaita piilossa ja niin olisi pitänyt tässäkin asiassa tehdä. Nyt asiakkaat saivat kaikenlaista tietoa, ei tunnu mukavalta.

Suomessa naisilla on ollut ääni puhua ja naisten asema on parempi kuin muualla. Siksi tämä vanhojen kaivelu, ongelmien huomioittajättäminen vuosiksi ja niiden julkituominen juuri sopivasti nyt, se ei saa minun sympatioitani. Jos et pidä puoliasi, niin jossakin vaiheessa opit kantapään kautta sen.

Jos menet etelämmäksi ulkomaille, siellä ei huuda vain pomo työntekijöille vaan myös työntekijät pomolle. Suomen yhteiskuntajärjestelmän kulissit on käymässä päivä päivältä läpinäkyväksi ja ajanut kansan johtajanerot ahtaalle. Jos me emme olisi eurossa ja EU: Tätä ei olisi koskaan tapahtunut. Yhteiskunta ja valtionvallan johtajien on pakko sopetua vallitsevaan todellisuuteen jossa vanhat pelisäännöt ei enää toimi ja totuuksia voi peiteillä pakenemalla rikospaikalta.

Yhteiskunta olisi vanha tuttu suomettumisen suomut silmissä eteenpäin kulkeva paratiisi maan päällä joka on tietenkin. Kaukaa viisaiden johtajien aikaansaannos. En ole turhan takia ehdottanut Suomen yhteiskuntamallin vaihtamista parempaan jotta maatapajohtamisesta siirrytään vastuujohtamiseen. Koska kaikki mistä Tuomas kirjoittaa on myös maantapaa joka ei voi olla korruptiota koska Suomessa sitä ei ole.

Vaan kirjoitettuja lakeja ylevämpää johtamista. Kansan joukosta seuloutuu johtajat ja seuraajat. Nyt johtaja voi olla ominaisuuksiltaan kaikki joista Tuomas Enbuske kirjoittaa. Nykyinen yhteiskuntamalli on rakennettu.

Puoluekirjalla, vapaamuuri jäsenyydellä, rikkaiden golf klubien ja metsästysseurojen hyvä veli suhteilla. Tästä pitäisi päästä eroon. Olisi korkea aika vaihtaa johtajia ja johtamisen kulttuuria.

On mukava tietää että Suomessa on nykyisen vasuriliturgian ohella edes yksi kolumnisti joka ei suolla sitä paskaa. Olisiko mahdollista saada Tuomas ylen pyöreä pöytä ohjelmaan vastapainoksi niille jees jees tyypeille jotka toistavat toisiaan ohjelmassa? Samoin kuin pressiklubin keskustelukerho, jossa aina samanmieliset nyökyttelee. Joten Tuoma sinnekkin väittelemään ja Hjallis voisi olla toinen, joka uskaltaa sanoa omat mielipiteensä.

Elokuva-alalla tosiaan tuotannon johdolle kuuluu taata kunnolliset olosuhteet kaikille tuotannossa mukana oleville. Vaikuttaa siltä, että nyt niin ei ajatella, koska vielä on mahdollista, ettei ohjaajan toimintaa mitenkään seurata ja kontrolloida ja näyttelijöiltä puuttuvat niin työehtosopimus, luottamusmiesjärjestelmä kuin työsuojeluvastaavakin.

Muilla aloilla johdolta puuttuu oivallus, että johto, alaiset ja asiakkaat ovat kaikki samalla puolella. Ymmärtämättä, että paljastaa sillä oman kehnon tasonsa vastaansanomattomasti. Öykkärimäistä hyökkäävyyttä pidetään autoritaarisissa maissa vahvuutena ymmärtämättä että johtajan autoritaarisuus aina kertoo heikkoudesta. Minun on vaikea ymmärtää, miksi pelkkä isälliseksi tulkittu paimentaminen riittää luomaan turvallisuudentunteen suomalaisten valtavalle enemmistölle, kun se tunne ei perustu mihinkään.

Suomettuneisuus oli ehkä ns. Nyt kumpikin maa ja maailma ovat ihan muuta. Tämän uuden tilanteen pitäisi olla maan johtamisessa lähtökohta, ei menneisyyden. Tästä huolimatta olen toiveikas. Tavoitteena kuuluu olevan sellainen miehen elämä, jossa poikien ja miesten keskinäinen väkivallan uhka ei ole enää normi, johon on pakko sopeutua pojan kehittyessä mieheksi. Kun alistava kasvatuskin on jo enimmäkseen historiaa, odotan nykyisten lasten varttumisen myötä näkeväni sellaisen suomalaisen kulttuurin syntyvän, jossa ei enää riennetä kiihkolla asettumaan muka vahvemman puolelle halveksimaan, vaientamaan ja nujertamaan vääryydestä kertovia, kuten nyt.

On ollut outoa seurata, miten Louhimies ja miesnäyttelijät joutuvat pyytämään, että älkää haukkuko vääryyttä kärsineitä naisia. He ovat ymmärtäneet, ettei kyseessä ole mikään naisten ja miesten välinen sota, vaan vastuuta välttelevän johtamisen ja vallan väärinkäytön ongelma.

Tuottajat ei yleensä ole metsässä kuvauksissa kuin korkeintaan käymässä. Siksi voi olla vaikea puuttua asioihin silloin kuin tapahtuu jos on eri kaupungissa ja ei tiedä. Voi olla vaikea puuttua, aivan varmasti, mutta ei tuossa puuttumisesta ollut kyse vaan vastuun kantamisesta.

Itse asiassa Kittilä Lehti on kirjoittanut seuraavaa: Anna Mäkelän valinta ratkaistiin äänin 18—9. Kakkoseksi jäi kunnanhallituksen virkaan esittämä Sami Miettinen, 32, Pielavedeltä.

Anna Mäkelän valintaa esittivät vasemmistoliiton ja SDP: Aiemmin kunnanhallituksessa myös kokoomus oli Mäkelän takana. Pelkästään näiden kolmen ryhmän äänet eivät kuitenkaan olisi riittäneet valintaan, sillä keskustalla on 14 valtuutettua ja muilla ryhmillä yhteensä Äänestys käytiin suljettuna lippuäänestyksenä.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Anja Keskitalo kesk. Keskitalon mukaan Sami Miettinen täyttää kunnanjohtajalle asetetut vaatimukset, sillä hänellä on ylempi korkeakoulututkinto, kokemusta kunnanjohtajan tehtävästä ja verkostot eduskuntaan ministereiden avustajana toimimisen vuoksi.

Lisäksi Keskitalo katsoi, että Miettisen hyvästä johtajuudesta kertoo, että hän on samana iltana ehdolla Pielaveden kunnanjohtajaksi.

Kunnanhallitus päätyi aiemmin Miettisen taakse tiukalla äänestystuloksella 4—4, jossa puheenjohtaja Keskitalon ääni ratkaisi. Keskusta oli kunnanhallituksessa Miettisen kannalla yksimielisesti, ja muut puolueet äänestivät Mäkelää.

Johtamistahan tuloerot parantaa tottakai. Vain raha motivoi innovaatioon ja tutkimukseen siitäkin huolimatta, että tutkimustyö on pitkäpiimäistä hommaa joka jää kauaksi yritysjohtajien palkkatasosta.

Sekin on johtamiskulttuurin vika, kun Suomi on Ukrainan eikä liity Natoon. Siitä viis että pääosa suomalaisista ei sotilasliitosta piittaa. Se puolestaan on demokratian vika. Suurin osa ihmisistä on vain liian tyhmiä jotta demokratia voisi toimia. Nyt hyvä pyhä viha menee harakoille. Kittilässä virkarikos syytteessä on 27 entistä ja nykyistä valtuutettua. Tosin Kittilä on maaseutua ja siten ei niin tarkka tarvitse olla faktoista.

En kyllä ymmärrä miksei epäkohtia saa tuoda esille. Yhteiskuntamme on niin täynnä sukupuolittuneita käyttäytymismalleja. Itse olen iloinen tästä metoo-keskustelusta. Ehkä heräämme näkemään myös ne asiat, joilta tähän saakka on suljettu silmät. Ei epäasiallinen sukupuolittunut käyttäytyminen koske vain teatteri- tai elokuvayhteisöä vaan se koskee koko yhteiskuntaa. Olen aina kärsinyt tytöttelystä miesvaltaisessa ympäristössä, lapsuudesta kypsään aikuisuuteen.

Jotenkin, että pipari housuissa teki tai tekee minusta lähtökohtaisesti jotenkin heikomman tai huonomman. Sellaisen, jota voi väheksyä. Murrosiästä lähtien mukana on ollut myös seksuaalisväritteistä epämiellyttävää kohtelua. Kerran minut on raiskattu ja kerran yritetty. Pari kertaa olen vedellyt lääppijää ympäri korvia. Sukupuoleni vuoksi minut on myös ohitettu etenemismahdollisuuksista.

Sain itsekin aina ystävällisen vastaanoton ja reilun kohtelun jokaisella osastolla yhtiössä, jossa oli useita satoja ihmisiä töissä. Konomi lähtee hakemaan uusia haasteita. Niin että kiitos vielä kerran! Pärjäsin aina porukoiden kanssa. Ylemmillä toimihenkilöillä oli harvoin kykyjä sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Jos organisaatioon ilmestyi joku erityisen pätevä henkilö, niin hän koettiin uhkaksi, ja yritettiin savustaa pihalle. Kun se onnistui, niin todettiin vain, että hyvä kun lähti. Joskus joutui vänrikki Koskelan tavoin toteamaan, että välitän käskyn……. Juuri näin se on. Suuren johtajan ainoa ongelma ovat typerät alaiset joiden ihailu ja palvonta ei ole koskaan laadullisesti tai määrällisesti riittävää suurta johtajaa kohtaan. Onneksi suomaalainen hallintotapa tekee omistajista äänettömiä yhtiömiehiä.

Näin omistajien turhat haihattelut voidaan unohtaa ja toimiva johto voi rauhassa laittaa tasetta töihin. Näin tase näyttää seuraavalta: Asiakasrajapinnan vahvistaminen, merkittävien innovaatioiden tuottaminen ja kasvun mahdollistaminen uusilla markkina-alueilla, ovat tekijöitä joiden kautta on mahdollista saada jalansijaa niin uusilla kotimaisilla aluevaltauksilla kuin kiihtyvästi progressiivisilla ulkomaisilla areenoilla.

Jatkuva tuotekehitys uusien tuotesegmentointien ja alati uudistuvan tuoteportfolion kautta mahdollistaa uusien ja ainutlaatuisten strategisten kumppanuuksien luomisen. Hyvä kirjoitus ja totta että: Johtajuus on sitä, että pidät omiesi puolta, etkä kiipeä heitä pitkin Usein vain johtajiksi edetään suhteilla ja palkintovirkoina kuten näyttää olevan julkisen vallan sektorilla.

Järkyttävää miten yhteisistä varoista ylläpidetään kallispalkkaisia virkamiehiä, kuten oikeuslaitosten tuomareita, jotka katsovat henkilöinä olevansa virkaansa suurempia.

Oikeasti oli järkytys kuulla Häkkäsen, oikeusministerinä sanovan että Suomessa ei tulisi kuuloonkaan arvostella tuomareita. Siis vuonna sanoo nuori mies vielä Mikä ihmeen suojatyöpaikka julkisen sektorin tuomarin virka on?

Päinvastoin juuri näitä ko tuomareiden toimia pitää tarkkaan seurata ja kritisoida. Viralta pois ja vaihtoon jos laittomuuksia löytyy. Aikansa elänyt käsite että tuomarit ovat jotain ylitse muiden.

Kuinka kummassa vuotta sitten törkeän kohtelunbuhriksi joutunut näyttelijä ei ole puhunut ennen ja miksi ihmeessä muut samoissa kuvauksissa ja kohtauksissa näytelleet, eivät ole tukeneet tätä ja ryhtyneet kapinaan ohjaajaa kohtaan? Mikä lie koko kohun todellisena motiivina…. Ehkä Tuomaksen kyvyt eivät riitä mutta muillakin on ollut piileviä kykyjä arvioimaan näitä asioita.

Meillä liian monen jääkäritaustaisen komentajan onnistumisen taustalla oli kunnista jäänyt harmaa eminenssi, esikuntapäällikkö. Joukkojen vaihtamisen idea on lepuuttaa myös johtajia tai jopa antaa hyvä vaihtomies tai varamies. Täkäläiseen tapaan käytännössä kaikki korkeammat komentajat olivat mimosaherkkiä loukkaantumaan milloin mistäkin ja keskinäinen kamppailu kunniasta ja jopa julkisuudesta meni naurettavuuksiin.

Valitettavasti nämä taipumukset maksoivat myös verta. Kunniaa tavoitteli narsistisia piirteitä omaava, mahdollisesti alkoholin suurkuluttaja, ehkä ammatillisessa kehityksessä hieman hukassa oleva, keski-ikäinen tai jo hieman vanhempi herrasmies joka ei osannut luottaa itseensä eikä alaisiinsa. Lisäksi useilla upseereilla oli vääristynyt maailmankuva jossa poliittisen mielipiteen laatu oli tärkeintä — joukot ja melkoinen osa reservin upseereista olivat jo ohi tästä vaiheesta tai osasivat toimia tilanteessa.

Näennäinen siviiliasia muuttui sotilaallisesti kun joukkojen liikuttaminen hidastui evakkojen takia ja melkoinen joukko jäi vangeiksi, joka oli aivan typerä imagotappio pelkästään kasvojen säilyttämiseksi.

Kuulin toisen käden tietona eräästä pakomatkasta ohutjäisen järven yli ammunnan kuuluessa takaa ja jään vaarallisesti notkahdellessa reen takana kun hurjapäinen vanhempi rouvashenkilö otti hevosesta irti kaiken mitä lähti ja sai kyydittyä täyden lastin lapsia pois rintaman läheltä. Olematon tiedustelu, viestiyhteyksien laiminlyönti jne. Kumurin sota jossa egot taistelivat keskenään. Tärkeintä ei ollutkaan omien joukkojen onnistuminen vaan alemman komentajan epäonnistuminen.

Puolet hyökkäysvaiheen kaatuneista olivat olleet Talvelan rullissa. Pilkattiin Saksalaisia väärän taktiikan käytöstä ja heidän opettamiseensa parempaan sotataitoon käytettiin samaa taktiikkaa joka tietenkin epäonnistui. Saksalainen ajattelu sopi suppeille tasanko-alueille joissa vihollisella oli vain heikko asemien syvyys.

Jos maasto muuttui tai törmättiin kunnolla rakennettuihin asemiin, oltiin ongelmissa. Myös sokea tekniikan käyttö vain tekniikan käytön ilosta oli ongelma. Jos jotakin tietoa tihkui joko Saksalaisilta suoraan tai jotakin muuta reittiä, tietoja ei uskottu. Näin Stalingradin taistelun ja pienempien operaatioiden opetukset eivät vaikuttaneet taktiseen ajatteluun riittävästi. Marski yritti itse olla oma esikuntapäällikönsä ja hoitaa siinä sivussa muutamaa muutakin tointa.

Ensin sen pitämiseksi ei saatu riittävästi aikaan, kun taistelu oli tulossa tehtiin liian vähän taistelemisen eteen ja syytettiin epäonnistumisista niitä jotka oli laitettu epäonnistumaan ja joilla ei ollut onnistumisen mahdollisuuksia.

Ei haluttu tajuta että Saksalaiset olivat opetelleet vuosia puolustamaan asemiaan. Suomalaisten tarmo oli kohdistettu kaikkien vihollisien aliarviointiin ja yrityksiin olla oppimatta mitään strategiasta ja vihollisten voimavaroista ja niiden merkityksestä.

Jos joku oppi jotakin, hän joutui kätkemään oppinsa. Suuri johtajuus loisti yleensä poissaolollaan ja kun sitä ilmeni, kyse oli pelkästä sattumasta joka yleensä ei toistunut samojen henkilöiden kohdalla. Sodassa ei yleensä ratkaise vain oma toiminta. On mahdollista, että vastapuolen toiminta voi merkitä jotakin. En puolustele komentajia ja niinkuin kirjasit esikuntapäälliköt ovat tehneet monet menestykset, koska ep valmistelee ja komentaja päättää esitettyjen vaihtoehtojen perusteella.

Näin se vaan sotatoimissa menee työn tekijät eivät tule välttämättä esiin. Toisaalta kun noita munauksia noin innokkaasti luettelet voidaan todeta, että onneksi vastustajana oli suuri ja mahtava Neuvostoliitto koska vähemmän henkilö- ja materiaalikapasiteetin omaavan vastuksen Suomi olisi varmaan voittanut huolimatta onnettomasti tunaroivasta sodanjohdosta.

Aku Louhimiehen tapaus on niin räikeä esimerkki että taustalla on taas joku konsultoiva alan ammattilainen jonka agendalla mennään. Aikaisemmin oli Patrian tapaus missä ei enää mitään väliä totuudella ja asioiden suhteella Kunhan median ammattikunta saa leipänsä ja kavereille kans.

Ihan hyvä kirjoitus, mutta Enbuske ei kuitenkaan uskalla sanallakaan kolhaista kollektiivista naiseutta, josta koko turhaksi muuttunut metoo on roihahtanut.. Että se siitä mielipidejohtajuudesta ja rohkeudesta sitten Tuomas. Ei munat riitä tuoda esille sitä seikkaa, että nykynaisten itsetunto on täysin riittämätön hyväksymään edes pientä kritiikkiä feminisyyden negatiivisesta puolesta.

Siis siitä joka aiheuttaa noitavainot, juoruilut, jatkuvan valittamisen ja sitämyöden myös naisten itsensä huonon olon. Tuo yksi sanahan nimenomaan vangitsee sen minkä tavallinen kansa on tiennyt vuosisatoja feminiinisyyden pimeästä puolesta. Jos sen olemassaoloa ei voi edes tunnustaa naisten tunteita säästäessään, niin sitten pitää kestää seuraavakin noitavaino. Mutta älkää siinä tapauksessa enää viitsiko valehdella, että Suomessa kasvaisi vahvoja naisia.

Kerrotko Tuomas millä perusteella yhdistät Suomen hengissä säilymisen kannalta elintärkeän toiminnan elokuvaohjaaja Louhimiehen toimintaan.

Et ilmeisesti ymmärrä johtamisesta mitään. Se on sääli kun kuvittelin sinut älykkääksi kaveriksi. Yritysten johtajien pomoja ovat ahneet osakkeenomistajat ja hallitus. Jos rahaa ei tule, johtaja vaihdetaan. Jos hallitus näkee, ettei johtaja ole tarpeeksi röyhkeä käyttämään hyväksi työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita, valitaan tilalle röyhkeämpi johtaja.

Ollaan me ihme porukkaa täällä lumen, jään, pimeyden ja kateuden keskellä. Maailmassa tapetaan joka päivä lapsia ja naisia aseilla. Me nostamme aamiaispöydässä vain kulmakarvojamme, kun emme muuta uskalla. Politiikot meillä ja muualla aikaansaavat karmeita ihmiskohtaloita älyttömillä päätöksillään. Ei niistä sitten sen kummempaa.

Monella vain maine paranee, saa vielä huippuviran, ilman juurikaan työpakotetta. Taloudellisissa lamoissa tavallinen velallinen on laitettu tyhjän päälle, tunnetuin, kohtalokkain seurauksin. Pantiksi jäänyttä omaisuutta on jaeltu ½ ilmaiseksi tutuille ja pankkeja on pelastettu. Ei siitä vastuuseen ole kukaan joutunut, päinvastoin. Laki on sama kaikille, on yksi suurimmista kusetuksista, ikinä.

Sitten tulee meetoo ja kaikki sekoavat. Heti alussa tulee raikkaita ylilyöntejä, mutta ne siivotaan maton alle, niistä ei puhuta. Hyvää alun perin tarkoittanut idea kärsii inflaation, jossa myös suomalaiset mediat lankeavat ansaan, YLE tietty päällepäsmärinä. No, YLE saanee anteeksi, koska siellä pitää saada sopivaa aineistoa, ettei tulisi liikaa sorkittua palkanmaksusta huolehtivaa poliittista järjestelmää.

Ammattitaitoisempaa, peittelevää uutisointia soisi tällä rahamäärällä saavan. Läpinäkyvyys paljastuu, kun mennään kolmatta viikkoa 1. Yhtään ei taida olla kuitenkaan syyteharkinnassa, mutta vakavia ovat. Aivan kuin etiikka merkitsisi mitään, edes meidän johtaville politiikoillekaan. Menikö tämä pakkosyöttö edes mainitulla tavalla? Voiko aika olla tehnyt tepposet, eikä ihan tarkkaan enää muista?

Ministeri, takinkääntäjä ei suostu kättelemään ohjaajaa, joka on saanut aiemmin niistä elokuvista gloriaa, joissa juuri nämä kauheudet ovat kerrottu tapahtuneen. Kun Suomikin kuuluu niihin maihin, joissa ei ole näitä isojen maiden kovempia rangaistuksia käytössä, niin käyhän tämä näinkin, ilman kiusallisia oikeudenkäyntejä.

Kiusaajaa suositaan silti ymmärrettävän. Mutta nyt on paljon liikkeellä ilmaa, aivan ministeritasoa myöten, ettei tätä rikollista kyllä kätellä. Saattaisi olla jopa viisasta vaihtaa kadulla kohdatessa puolta? Pahat ovat pahoja, mutta siinäkin on sitten tämä kaikista pahin. Maailmassa edelleen murhataan, raiskataan, ammutaan, kivitetään, silvotaan naisia, lapsia ja yleensä siviilejä joka ikinen tunti vuorokaudessa.

Vai, oliko aika silloin väärä ja kultaahan se aika tapahtumia mukavasti. Tää oli kyllä sellaista tekstiä ,että jokaisen kannattasi lukea kaksi kertaa ja mietti kolme kertaa ,sillä siinä on ohjeistus suhtautumisesta maailman menoon ja varsinkin vanhoihin asioihin.

En tiedä kuka tää Repe on mutta enpä ole kovin kiinnostunutkaan henkilöstä vaan enemmänkin ajatuksen juoksusta johon olen kiinnittänyt huomion loogisuudessaan. Toki olemme joskus eri mieltä asioista ,mutta sehän tässä tärkeää onkin. Uusi aamu tuo uusia ulottovuuksia ja näkökantoja. Nyt mediassa kiitetään Louhimiehen käyttäytymistä ja suoraselkäisyyttä Jussi-gaalassa.

Nyt vaan kulttuuriministeri oli kuulema väärässä, ainakin jos kommentointia lukee. Väärin sammutettu taas kerran. Ammutaan ohjaajaa aluksi tykillä ja katsotaan ja varmistetaan. Sitten huomataan, taisi mennä yli ja aletaan katua, mutta joku on uhrattava. Näin toteavat seksuaalikasvattajat Anna Kolster ja Patricia Thesleff.

He peräävät seksuaalikasvatukseen kaivataan myös positiivisuutta. Pelkkien vaarojen ja uhkien, raskauden pelon tai sukupuolitautien ehkäisyn, aika on ohi. Seksuaalikasvatuksella tähdätään terveeseen suhteeseen omaan seksuaalisuuteen ja omaan kehoon, opitaan asettamaan rajoja ja hyväksymään toisen rajoja, opitaan myös arvostamaan itseä ja kumppania, ymmärtämään erilaisuutta.

Huolestuttavaa tänä päivänä on kuitenkin seksuaalikasvatuksen kirjavuus - toisaalla biologian kirjojen sivuja teipataan yhteen vielä tänä päivänä ja toisaalla ollaan avoimia. Lapset on ihan riemuissaan ja ne osaa ainakin 10! Ja tästä voidaan aloittaa keskustelu, kuvaavat Anna Kolster ja Patricia Thesleff koululaisille pitämäänsä seksuaalikasvatusta..

Arjessa seksuaalikasvatus on tilaisuuteen tarttumista, kuuntelemista, läsnäolemista, puhumista ja sosiaalista kasvatusta:. Rimpuilevaa tai vastustelevaa lasta ei saa pakottaa vaan oppia että lapsenkin rajoja pitää kunnioittaa, jatkaa Patricia Thesleff. Vaiettu, salattu seksuaalisuus on värittänyt ihmiselämää satojen vuosien ajan. Seksuaalinen vallankumous luvuilla antoi naisellekin mahdollisuuden harrastaa vapaammin seksiä ja tänä päivänä puhutaan nautinnosta yksilön näkökulmasta - mitä minä haluan ja mistä minä nautin?

Miehestä on tullut katseen hallitsijasta katseen kohde ja pornosta hovikelpoista. Seksuaaliset normit ja identiteetit ovat muuttuneet ja moninkertaistuneet, toteaa teologian tohtori Teemu Ratinen. Ja tämän päivän seksuaalisuus on vapaata monin tavoin. Se on henkisesti vapaata - meillä on mahdollisuuksia ja oikeuksia, on omia ja muiden rajoja, miettii puolestaan Sexpon järjestösihteeri, seksuaalisuuden historian asiantuntija Henriikka Sundell.

Viimeisessä ohjelmassaan Tiina Lundberg kurkistaa menneeseen kesään ja kerää parhaat marjat koriin. Lopuksi kurotetaan jo syksyyn ja pistetään koti kuntoon ammattijärjestäjä Maria Laitisen opeilla. Parikymppisinä oltiin kuolemattomia - valvottiin yöt ja päivät, urheiltiin jos jaksettiin ja syötiin mitä syötiin. Keski-iän lähestyessä tilanne on toinen.

Kropan muutoksista ja vanhenemisesta puhuvat Tiina Lundbergin kanssa rintasyövästä parantunut kolmen lapsen äiti Marina Arvonen ja personal trainer Jenni Levävaara.

Iät ja ajat on ihmisvartaloa muokattu sen hetkistä kauneusihannetta vastaavaksi. Mitä tänä päivänä ollaan valmiita tekemään ja kestämään ulkonäön nimissä? Mikä saa etsimään äärimmäisiä liikuntakokemuksia - extremeä?

Toiselle se on vuorenvalloitus, toiselle maraton - yhteistä on se, että oma keho halutaan pistää koetukselle. Kuinka paljon kyse on fyysistä rajoista? Vai pikemminkin henkisistä voimavaroista? Mistä oikein on kysymys? Tiina Lundbergin kanssa keskustelemassa ovat triathlonisti ja henkinen valmentaja Ilkka Koppelomäki, naisseikkailijat Elina Borgenström ja Suvi Saarinen Team Snowflakesista sekä kiipeilijä ja kiipeilykouluttaja Johannes Kärkkäinen. Yksi suosii luomua, toinen kasvisruokaa, kolmas on innostunut superfoodista, neljäs Jutan ihmedieetistä, viides karppaa, vaikka se onkin jo vähän out ja kuudes saa vatsavaivoja maidosta ja vehnästä.

Miksi ravinnosta on tullut intohimo? Palvottu ja hierottu, meditoitu ja rasvattu keho on monelle on tänä päivänä koko elämän keskipiste. Mutta mitä sitten, jos sille sattuu jotain? Miten esimerkiksi fyysisen vamman kanssa pystyy elämään kiireen maailmassa, jossa aina pitäisi pärjätä yksin?

Entä sitten jos rikki meneekin mieli? Millaisia asenteita ja katseita joutuu kohtaamaan? Tiina Lundbergin kanssa selviytymisestä puhuvat sarjakuvataiteilija Kaisa Leka, toimittaja-kirjailija Maria Syvälä sekä pyörätuolirugbyä pelaava Jukka Parviainen, joka työskentelelee Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry: Miksi tämän päivän ihmiset etsivät voimakkaasti hiljentymistä, rauhaa ja sisäistä hyvää oloa?

Tiina Lundbergin aiheena on henkinen hyvinvointi. Studiossa keskustelemassa ovat joogaopettaja Mia Jokiniva, intuitiivinen parantaja Nona Seppä sekä sosiaalipsykologi ja life coach Tiina Österholm.

Anna palautetta Yle Areenasta. Yle Tunnuksen käyttöehdot ovat muuttuneet

AISTILLINEN GAY HIERONTA LAUTTASAARI HIERONTA

: Homoseksuaaliseen iso kaunis mies suomen porno

Isot mustat homoseksuaaliseen meis ess mobiili Ilmaiset porno sivut thai homo hieronta järvenpää
Brazilian shemale homo kalua video Suomi24 treffit sex work gay suomi
GAY JOHANNA PULKKINEN VIDEO SEKSISEURAA HYVINKÄÄ Elokuva-ala menee taatusti alaspäin ja se on oikein. Entä sitten jos rikki meneekin mieli? Alaiselta odotetaan vastuunkantoa myös itseltään. Sinänsä ihmisten nöyryyttämistä on tapahtunut ja tapahtuu muissakin taideinstituutioissa, kuten oopperassakin. Siis hakkaava tai kiusaava mies, hänellähän on niin vaikeaa elämässä, ei ymmärretä sun muuta. Johtajilla ei ole vastuuta Suomessa, se on huomattu. Jatkamalla sivuston selaamista hyväksyt evästeiden käytön.
Siwa hämeentie homo 42 runkkaus vinkit 959
Mitä homo mies haluaa sängyssä alapään sheivaus 609

Homoseksuaaliseen iso kaunis mies suomen porno

Homoseksuaaliseen iso kaunis mies suomen porno