Seksikäs homoseksuaaliseen blondi erotiikka kuopio

seksikäs homoseksuaaliseen blondi erotiikka kuopio

.

Seksikäs homoseksuaaliseen blondi erotiikka kuopio

Poetry Jam -klubisarjan jatkuvuus on oleellista koko Suomen lavarunokentälle ja esittävälle kotimaiselle taiteelle. Rohkeaa on myös pyrkiä aina maksamaan esiintyjille, tuottajille ja muille apuvoimille hyvää korvausta työstään, sillä se on usein liian pienillä avustussummilla vaikeaa. Artistic work or work based on it Cinta Hermo is singer-songwriter from Andalusia living in Helsinki, expert in multicultural projects.

Compose music and lyrics for 12 songs, record, and do concerts and interviews in Finland and Spain during 6 months from January to June Because it is aimed at the empowerment of women's art and wants to convey that an artist with a solo proposal can elevate the planetary consciousness from its original cultural perspective. I reside in Finland, a northern country that supports fair and egalitarian artistic growth.

Finland and Spain building a cultural bridge across Europe. Juuri nyt tarvitaan edelläkävijöitä, joiden kautta ekologisen siirtymän mahdollistavat käytänteet voivat levitä laajasti. Palautteen mukaan Mustarindan jo pitkälti jälkifossiilisia käytänteitä noudattavat residenssit ovat muodostuneet vieraille jopa käänteentekeviksi ekologisen ymmärryksen kannalta.

Hanke koostuu kolmesta osa-alueesta: Organisaatioiden toiminnassa huomioon otettavia näkökulmia ovat mm. Jälkifossiiliseen yhteiskuntaan siirtyminen vaatii puheen lisäksi konkreettisia tekoja.

Hanke jatkaa Mustarindan viitoittamalla tiellä ja esimerkillisen toiminnan kautta haastaa kotimaiset ja kansainväliset taideinstituutiot valmistautumaan jälkifossiiliseen tulevaisuuteen. Tämä muutos vaatii instituutiolta rohkeutta kyseenalaistaa nykyiset menestyksen mittarit ja näihin sidotut tavoitteet.

Residenssijaksot voivat toimia ainutlaatuisena mahdollisuutena kokeilla uusia toiminta- ja ajattelutapoja. Alun järkytyksen jälkeen aloin pohtia, pystyisinkö käyttämään sairauttani taiteeni tekemisen materiaalina ja pystyisinkö tarkkailemaan taudinkulkua, hoitoprosessia ja kehossa tapahtuvia muutoksia itseni ulkopuolelta. Olen huomannut omalta kohdaltani, että hoitoihin suhtautuminen on helpompaa, kun tavallaan esineellistää itsensä, eli ruumis on hoitotoimenpiteiden kohteena, mutta henki on jossakin syrjemmässä.

Olen käyttänyt apunani meditaatiota, shamanistisia harjoitteita ja joogasta oppimiani rentoutumisharjoituksia. Hoitoihin liittyy paljon kipua ja häpeää, kun tutkimukset kohdistuvat milloin mihinkin elimeen tai ruumiinosaan. Häpeää tuottaa myöskin voimien hupeneminen vahvasta tulee avustettava heikko tai kun oma ruumis ei olekaan enää kontrollissa ja entisensä turpoaminen, virtsankarkailu, runsas hikoilu jne.

Olen alkanut vihata peilikuvaani ja koen itseni usein vastenmieliseksi. Ajatus siitä, että joku voisi pitää minua seksuaalisesti haluttavana tuntuu oudolta. Koko ajan ajatuksissa on kuoleman läsnäolo ja mahdollisuus. Joutuu miettimään, kannattaako ja onko järkevää suunnitella tulevaa kovinkaan pitkälle. Olen kirjoittanut, ottanut valokuvia ja piirtänyt sairauteni tuntoja.

Sairauteni tuntuu minusta samanaikaisesti pyhiinvaellukselta ja samalla hyvinkin lihalliselta, henki-lihalta. Haluan raportoida taiteeni avulla avoimesti sairauden kulkua ja niitä muutoksia, mitä kehossani tapahtuu kemoterapiahoitojen myötä ja miten muutokset vaikuttavat minäkuvaani.

Ensimmäinen suuri ja järkyttävä muutos oli hiusten ja parran häviäminen. Tulin tietoiseksi siitä, että sairauteni tuli muille ja myös itselleni näkyväksi. Muu kulttuurityö Ponnistusraha Hotelli- ja ravintolamuseo järjestää vuonna ruuan tulevaisuutta tutkivan tapahtuman, joka kokoaa yhteen tutkijoita, tuottajia, jalostajia, myyjiä ja asiakkaita — koko ruokaketjun.

Etsimme ratkaisuja ajankohtaisiin ongelmiin: Kuinka ratkaista ruuan jakautumisen epätasaisuus? Kuinka ruoka riittää kasvavalle väestölle? Miksi toiset syövät roskaa ja toiset luomua? Miten tuotantoeläinten kestämättömät olot saadaan poistettua? Miksi tuhansia vuosia syöty ruoka tekeekin nyt jotkut sairaaksi?

Miten ruokaa tuotetaan, kun maaseutu autioituu? Haemme apurahaa projektin suunnitteluun, käynnistämiseen ja tuottamiseen vuodelle Vuonna itse tapahtuma toteutetaan hankerahoituksella ja tapahtuman tuomilla tuloilla. Tapahtuma järjestetään Kaapelitehtaalla Helsingissä ja käytännössä se on sarja luentoja, workshoppeja, paneelikeskusteluja ja kohtaamisia. Tapahtuma jakautuu neljään eri temaattiseen kokonaisuuteen: Tavoitteena on törmäyttää ruokatuotannon eri toimijoita ennen näkemättömällä tavalla, luoda uudenlaista dialogia sekä esiintyjien että yleisön välillä ja tarjota näkökulmia uusista, yllättävistä suunnista.

Ruuan tulevaisuus on poikkitieteellinen ja -taiteellinen tapahtuma, jonka tarkoitus on yhdistää maailman väestöä ruokkivan operaation eri osaset yhteen ennennäkemättömällä tavalla ja etsiä vastauksia siihen, kuinka me päädyimme reilussa sadassa vuodessa äärimmäisestä nälästä liikalihavuuteen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Tapahtuma tutkii rinnakkain historiaa, nykyaikaa ja tulevaisuutta.

Teos on ensimmäinen osa neliosaiseen esseeromaanin sarjaan. Apuraha kohdistuu ensisijaisesti tähän työhön. Teoksen laajuus on noin — sivua. Tätä aihepiiriä törmäytän Suomen lähihistoriaan. Se on teoksen toinen horisontti. Minulla on luvulta asti runsaasti muistiinpanoiksi kirjoitettuja aineistoja.

Pidän tärkeänä, että mukana on autenttisia materiaaleja, joita olen paikan päällä taltioinut: Algeriasta, Syyriasta, Jemenistä, Marokosta ja Egyptistä sekä maahanmuuttajilta Euroopassa ja olen mm. Olen myös seurannut hänen elämäänsä läheltä usean vuosikymmenen ajan. Muisti, representaatio, katastrofi ja siitä todistaminen ovat temaattisesti läsnä, kun romaanin päähenkilöt ottavat yhteen ja selvittävät keskenään sekä oman elämänsä että aikakautensa keskeisiä asioita.

Kaksi uutta esseetä ja uusi esipuhe, niiden laajuus noin sivua. Teos käsittelee vierautta mm. Ilmestyessään Kerettiläisesseet otettiin vastaan tällä tavoin. Teokselta nykyinen kustantajani on ilmaistu halukkuus julkaista uusi laajennettu laitos teoksesta. Työsuunnitelmalla on usean vuosikymmenen pituinen tausta. Se liittyy todellisiin henkilöihin, algerialaisiin maahanmuuttajiin, joiden elämä Euroopassa ei ole helppoa.

Keskinäisissä suhteissa on ollut suurta ystävyyttä ja myös vastoinkäymisiä, mutta ystävyydestä on pidetty kiinni. Sinnikkyyttä, pitkäjänteisyyttä, hellittämättömyyttä, periksiantamattomuutta, näin on rohkeudesta ajateltu yli vuotta — tällainen rohkeus kuvaa ainakin heidän elämäänsä ja, miksei, myös tätä työsuunnitelmaa.

Työryhmään kuuluu kymmenen teatteri-, tanssi ja musiikkialan ammattilaista eri puolilta Suomea. Ryhmä kulkee Lapin eri kansallispuistoissa Pallas, Lemmenjoki, Kevo, Sevetti, Halti, Vätsäri kuutena elokuuna ja esittää kansantieteilijä, kirjailija, kuuromykkien opettaja ja puuseppä Samuli Paulaharjun Tunturien yöpuolta -teoksen novelleja erämaanäyttämöllä. Haluamme nostaa esiin tämän perinteenkeräämisen suurmiehen ja tuoda hänen huikeat kertomuksensa yleisön nautittavaksi niiden alkuperäisillä tapahtumapaikoilla.

Elokuussa Operaatio Paulaharju liikkuu Haltilla, jossa esitetään Samuli Paulaharjun novellista Lussin Pieti ja kuninkaantytär dramatisoitu kantaesitys sekä sen seuraksi pari muuta pienoisnäytelmää ryhmän aikaisempien vuosien repertuaarista. Ainakin toimintatrilleri Niilas Saaran kiroissa ja jykevä ooppera Suongil, suuri noita kuuluvat Haltin ohjelmistoon. Silloin kantaesityksenä nähdään Paulaharjun Kolttien mailla -teoksen kertomuksesta Salkko-Niilan möykkääjä dramatisoitu teos.

Taiteemme avulla haluamme osoittaa reitin maamme pohjoisiin aarteisiin, näihin muutamiin suojeltuihin tontteihin, joissa maailma on vielä jokseenkin alkuperäisissä asetuksissaan. Sieltä me kaikki tulemme. Operaatio Paulaharjun toiminta ravistelee teatterin ja Lapin matkailun vallitsevia käytäntöjä. Nähdäkseen esitykset on nostettava rinkka selkään ja lähdettävä useaksi päiväksi tunturiin.

Operaation pääosassa on itse luonto, johon katsojat ja työryhmä saavat vahvan suhteen. Esitykset ovat kaikille ilmaisia. Haluamme muistuttaa, että merkittävä taide voidaan irrottaa kaupallisesta kierrosta ja että myös katsojan tulee välillä vähän ponnistella taiteen ääreen päästääkseen.

Teoskokonaisuutta kokoaa yhteen halkaisijaltaan noin 1,7 metrin kokoinen ympäristönsä heijastava musta pallomuoto, jonka maalaan mustalla alkydimaalilla. Aiheita teoksiini etsin eri tieteenalojen käyttämistä kuvallisista materiaaleista; Rorschachin musteläiskätestien kuvioista psykoanalyysi sekä lääketieteessä käytettävien kuvantamisvälineiden tuottamista kuvista röntgenkuvat, magneettikuvaus.

Kolmantena näkökulmana tarkastelen teleskooppi- ja satelliittikuvia, sekä mallinnoksia, joilla pyritään kuvaamaan ulkoavaruudessa tapahtuvien ilmiöiden ja tapahtumien mekanismeja. Aikomukseni on toteuttaa teoskokonaisuuden Reflected Entropy ympärille valoilla, video-ja äänimateriaalilla ympäristö, joka kokoaa yksittäiset teokset kokonaisuudeksi.

Heijastavien pintojen, materiaalien, sekä valaistuksen ja äänen ansiosta teos hajoaa ja pirstoutuu useaan suuntaan. Pyrin tutkimaan teoksessa asioiden ja elementtien vakautta. Onko kaaos tasapainoa ja tasapaino kaaosta? Onko olemassa hallittua entropiaa ja missä entropia alkaa entropia eli haje on fysikaalinen suure, joka ilmaisee epäjärjestyksen määrän systeemissä ja kuvastaa asioiden pyrkimystä kohti suurempaa epäjärjestystä?

Projektissa Reflected Entropy haastattelen eri tieteiden aloilla toimivia ihmisiä tutkijat, yliopistot ja yritykset. Tarkoituksena on esimerkiksi haastatella lääketieteen tutkimusta tekeviä ihmisiä ja kysyä heiltä, miten he käyttävät erilaista kuvamateriaalia omassa työssään? Kuinka tieteellisissä julkaisuissa ja esityksissä kuvamateriaali esitetään ja miten ja mikä kuvamateriaali valikoituu esitettäväksi?

Mielestäni tämä on uusi ja rohkea tapa ja metodi lähteä työstämään teoskokonaisuutta. Vaikuttaa siltä, että olen kuollut, mutta se ei mitenkään käy järkeen. Vasta viime viikoilla luin niin sanotuista suoruumiista, luonnollisesti soiden säilyttämistä ruumiista, mutten ikinä kuvitellut löytäväni vastaavanlaista suota Suomesta — saati uppoavani sellaiseen.

Silti, tässä olen, ja vielä kummallisempaa: Mutta jotkin asiat ovat kuitenkin muuttuneet: Yhtäkkiä kaikki suon ajalliset olemassaolot tulivat myös tarjolle minulle, kymmeniä tuhansia vuosia taaksepäin historiaan. Matkustaessa tulevaisuuteen tosin näen kehoni nostettavan ylös, kuten oman aikani suoruumiit, ja jopa herätettävän henkiin.

Suo ei kuitenkaan enää poistu minusta, saati sen kaikki osaset. Bog B0dy on 3d-animaation keinoin rakentuva näyttely ja fantasia, joka niin sanotun extended mind -teorian kautta käsittelee ihmissubjektin yhteyttä ekologisen kriisin partaalla olevaan ympäristöön ja toisaalta älyteknologiaan ja Internetiin.

Se ammentaa myös niin sanotusta objektiorientoituneesta ontologiasta ja hyperobjektien teoriasta ajatellakseen tulevaisuuden näkökulmasta erilaista kestävämpää olemisen tapaa yhteydessä ympäristöön. Bog B0dy -näyttely käsittelee tässä hetkessä kriisiytyvää ekologista tilannetta ja sen suhdetta luvun alun digitaaliseen kumoukseen ja kehittyvään virtuaaliseen todellisuuteen.

Se pohtii näitten yleensä pimentoon jääviä yhteyksiä ja yhtenäisyyksiä, sekä tekee sen yksilönäkökulmasta, joka pyrkii hahmottamaan uudenlaisia kestävämpiä suhtautumistapoja ympäristöön. Bog B0dy on myös pitkälti 3d-animaatiolla luotu suuren mittakaavan teoskokonaisuus, jonka tyylisiä ei vielä merkittävästi ole.

Törmään syrjintään myös työssäni, ihmissuhteissani ja harrastuksissani. Sä et oo enää ees homo on kokonaistaideteos, joka purkaa syrjiviä tilanteita, joihin muunsukupuolinen gender non-binary ihminen ja taiteilija arjessaan joutuu. Käytän materiaalina syrjiviä tilanteita, joihin olen joutunut vuonna ja vuonna Teoksessa on kaksitoista tilannetta. Tilanteita käsitellään eri taidemuotojen keinoin: Teen amatöörinäyttelijöiden kanssa tilanteista kohtauksia.

Oman roolini näyttelen itse. Kohtaukset kuvaa ja äänittää Pauli Tapola TaK. Kuvasuunnittelusta ja jälkituotannosta vastaamme yhdessä. Levyllä saan kokea koko tunteiden spektrin vihoineen ja angsteineen, joka harvoin on muualla mahdollista.

Levyn tuotannosta vastaa kanssani Lauri Solin. Sä et oo enää ees homo on rohkea avaus, koska se tuo henkilökohtaisen kokemuksen ja taiteen kautta näkyväksi yhteiskunnassamme piilevää syrjintää. Se kertoo rohkeasti, miltä se tuntuu, miksi se on väärin ja tuo esiin myös tilanteita, joiden ei aina ymmärretä olevan syrjiviä.

Jokapäiväsessä elämässäni kohtaan vihaa erilaisuuttani kohtaan. Jo kadulla käveleminen tuntuu minulle rohkealta toiminnalta. Vielä rohkeampaa on tehdä tästä kokemuksesta taidetta, julkista.

Talking Headsin, Patti Smithin ja Wiren kaltaiset artistit toimivat punkin piirissä ja siitä inspiroituneina. Suomalaisten musiikkimarkkinoiden pienestä koosta ja kokeellisen musiikin suppeasta kaupallisesta potentiaalista johtuen muusikot käytännössä äänittivät ja julkaisivat musiikkinsa itse. Pienipainoksiset äänitteet ovat pääosin menneet suomalaisten arkistojen haavin ohi. Ilmiön fragmentoituneesta luonteesta ja äänitteiden vaikeasta saatavuudesta johtuen musiikki on jopa alan harrastajien huonosti tuntemaa.

Digitoin aikakauden artistien äänitteitä kattavasti Musiikkiarkiston kokoelmaan ja toimitan materiaalista laadukkaan kokoelma-albumin. Lukuun ottamatta nuorten itse tekemiä pienlehtiä ilmiöstä ei ole juurikaan olemassa muita dokumentteja.

Haastattelen musiikintekijöitä musiikista ja muusta taiteen teosta etsien tekijän lähestymiselle ominaisia piirteitä. Haastattelut talletetaan Musiikkiarkiston kokoelmaan, jossa ne ovat jatkokäytettävissä tutkimusta ja muita julkaisuja varten. Kirjoitan haastattelujen pohjalta informatiivisen ja laajan kirjasen täydentämään musiikkia. Arkistoin Musiikkiarkiston kokoelmaan myös muuta informanteilta paljastuvaa aineistoa kuten kirjeitä ja valokuvia.

Aineistoa käytetään kirjasen kuvituksena. Punk toi Suomeen musiikin itsekustantamisen, pienlevy-yhtiöt, elävän musiikin yhdistykset ja pienlehtiverkoston. Punk toi myös avoimen ja vapaan musiikkikäsityksen, joka ideologian reunoilla lähenee avantgardismia. Ajattelu materialisoitui kokeellisina ja ilmaisussaan uuteen pyrkivinä artisteina, jotka eivät musiikin kaupallisen potentiaalin suppeuden vuoksi päässeet levy-yhtiöille levyttämään. Ilmiö painui unohduksiin, äänitteet pölyn peittoon.

Työstämäni kokoelma-albumi esittelee ilmiön. Rakkauskirjeitä-esseekirjassa käsittelen eri taiteenlajien ja teosten kautta suhdettani taiteeseen. Henkilökohtaisten mutta asiaa kaihtamattomien tekstien lähtökohtana on kysymys: Ylitän sumeilematta taiteiden välisiä rajoja, koska niin ihmisetkin tekevät kasvaessaan, kiintyessään ja kehittyessään taiteen mukana. Kertova kuva — lehtikuvituksen keinoja ja mahdollisuuksia käsittelee kuvitus- kuvan merkitystä journalismissa.

Mediakentän myllerryksen myötä suunnittelun ja tiedostettujen työprosessien merkitys korostuu. Kirja pohtii konkreettisten esimerkkien Ville Tietäväisen kuvitukset avulla, mitä kuvilla voi kertoa ja miten. Ilmestymisen yhteydessä kuvamateriaalista kootaan loppuvuodesta näyttely Päivälehden museoon, luvassa myös yleisötilaisuuksia.

Itikaisen jälkikasvu — suomalainen sarjakuva Astuvansalmen kallioilta tähän päivään. Suomalaisesta sarjakuvasta ei ole kirjoitettu erillistä historiateosta. Itikaisen jälkikasvu on laaja ja pitkään työstetty katsaus kokonaisen lajin olemukseen ja historiaan. Olen tehnyt useita uraauurtavia teoksia omilta erikoisaloiltani.

Pioneerityö tai muiden tekemän perustyön syventäminen on hidasta mutta kulttuurisesti välttämätöntä. Olen kirjoittanut ja kirjoitan jatkossakin ennen kaikkea aloista ja ilmiöistä, joihin moni muu ei paneudu samalla intohimolla ja perusteellisuudella.

Niiden kartoittaminen on elämäntehtäväni. Kokoelma yhdistää kaunokirjallisuuden sekä sen tieteellisen ja taiteellisen tutkimuksen ennennäkemättömällä tavalla. Antologiaa voidaan käyttää niin taiteellisen työn kuin kirjoittamisen- ja kirjallisuudenopetuksenkin lähdeteoksena. Kansainvälisessä vertailussa ainutlaatuisella tavalla teos käsittelee menetelmällisyyttä kerronnallisuuden, tekstin ja ajallisten medioiden yhdistelyssä sekä graafisessa suunnittelussa.

Hankkeen toteuttava työryhmä käsittää menetelmällisen kirjoittamisen keskeiset kotimaiset asiantuntijat ja kehittäjät. Apurahaa haetaan teoksen esseiden ja kirjallisten sovellusten toteuttamiseen, graafiseen suunnitteluun sekä teoksen osien verkkototeutuksen ohjelmointiin.

Hanke toteutetaan näiltä osin vuoden ensi kuukausina. Suunniteltu antologia yhdistää kirjallisuuden, sen tieteellisen ja taiteellisen tutkimuksen ennennäkemättömällä tavalla Suomessa; se tuo "epäluovan kirjoittamisen" kansainvälisen tradition Suomeen tavalla, joka voi aidosti muuttaa kirjoittamisen- ja kirjallisuudenopetuksen lähtökohtia; se antaa tähän asti puuttuneet konkreettiset välineet perinteisen kirjoittamisen, graafisen suunnittelun ja digitaalisen taiteen yhteistyön kehittämiseen.

Se luotaa polarisoituvaa aikaamme, hyviä ja pahoja, meitä ja niitä, liukenevaa kansallisvaltiota, pakolaiskriisiä ja uusliberalismia äkkiväärällä ja herkullisella tavalla. Teos sisältää muodoltaan niin kalevalamittaa kuin raplyriikoiden kaltaista tykitystä.

Nyt Bigini-runoteosta ollaan viemässä näyttämölle. Runoteoksen ympärille on kasaantunut monitaiteellinen työryhmä, joka jakaa tarpeen huutaa, mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu! Lähtökohtana on Bigini-runoteoksen, haitarimusiikin, kansantanssin, laulun ja fyysisen teatterin yhdistäminen, kiertueille soveltuvaksi, räväyttäväksi estraditaiteeksi. Näyttämöteoksen ympärille rakennetaan vuorovaikutteinen tapahtumakonsepti, jossa katsoja pääsee jäsentämään ja purkamaan omia ajatuksiaan esityksen teemoista.

Etsimme jotain parempaa, jotain enemmän kuin perinteinen yleisökeskustelu, joka usein jää vain dialogiksi esityksestä esiintyjien ja katsojien välille. Bigini runoteos on räyhäävän provosoiva. Se käsittelee Suomen henkistä ja alueellista kahtiajakoa ja pakolaiskriisiä ilmestyskirjamaisen kompromissittomasti. Se avaa näkökulmia absurdilla tavalla. Näyttämöteoksessa tunteita kuohuttava aihe räväytetään katsojan silmille. Tutkija Karin Creutzin avulla teoksen ympärille rakennetaan myös tapahtumakonsepti, joka tulee olemaan yhtä anteeksipyytelemätön ja suora.

Tinkimätön tavoite on, että Bigini-kokonaisuus synnyttää pakottavan tarpeen dialogille. Jatkan näistä lähtökohdista työtäni vapaana taiteilijana ja aktivistina vielä vastaustaan odottavien turvapaikanhakijoiden kanssa. Tulen työskentelemään erilaisissa ryhmittymissä ja projekteissa lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä. Haluaisin kuitenkin jatkaa omaa työtäni vapaana radikaalina: Hakeudun yhteiskunnallisen keskustelun polttopisteisiin etenkin suomalaisen turvapaikkapoliittisissa kysymyksissä ja Suomen käytänteisiin oikeusvaltiona ihmisoikeuskysymyksissä.

Positioni on tuulinen, antava, aikaa vievä ja kuluttava, mutta mielestäni tärkeä ja yhteiskunnallisesti relevantti. Rohkeus on se, mitä yhteiskunnastamme puuttuu: Huolehdimme vain omasta hyvinvoinnistamme, mutta mikä on Suomi heikoimmankin näkökulmasta? Hankkeen teema on demokratia, moniääninen yhteiskunta ja sananvapaus. Kirjailijoiden lisäksi ääneen pääsevät vastakulttuurit ja nuorisoaktivismi, joka rakentaa nuorten identiteettiä ja jossa kuuluu nuorten autenttinen ääni.

Hanke koostuu kahdesta toisiaan tukevasta osiosta: Projekti on syntynyt halusta ymmärtää paremmin venäläistä — etenkin venäläisten kansalaisliikkeiden — identiteettiä ja tarpeesta tuoda sekä arkipäivän Venäjää että vaihtoehtoisia venäläisiä ääniä suomalaisen yleisön kuuluville. Kirjat ja kapinahenki yhdistää kirjallisuutta, kansalaisaktivismia, nuorisoliikettä ja yhteiskunnallista toimintaa.

Hanke ruokkii paitsi laajan lukevan yleisön erityisesti nuorten mukanaolijoiden yhteistyötä myös tapahtumien ulkopuolella ja vahvistaa ymmärrystä venäläisestä kirjallisuudesta, kulttuurista ja identiteetistä sekä kansalaisaktivismista. Kirjat ja kapinahenki on yhteistyöhanke, jossa on mukana Into Kustannuksen ja Venäläisen kirjallisuuden seuran lisäksi järjestöjä, sivistysliittoja, opiskelijoita ja mediaa.

Hanke haluaa rikkoa rajoja ja madaltaa aitoja. Se puolustaa moniäänistä yhteiskuntaa, rajat rikkovaa keskinäistä ymmärrystä, aitoja ylittävää ennakkoluulotonta vuoropuhelua ja demokratiaa. Luomme tiloja, joissa yhdistyvät venäläinen kirjallisuus, nuorisoaktivismi ja sananvapaus.

Haluamme antaa areenan niille, jotka eivät Suomessa tai omassa kotimaassaan tule kuulluksi. Sekä venäläisten toisinajattelijoiden, nuorisoaktiivien, emigranttikirjailijoiden ja suomenvenäläisten ääni tulee kuuluviin. Pääpaino on soveltaa videopohjaista koreografista ajattelua tilaan. Tutkimuksen alkuvaiheen kaksi johdattavaa kysymystä ovat: Miten rakentaa monikanavainen videoihin pohjautuva tilallinen koreogafia? Miten synnyttää kehollinen kokemus mediaalisen tilan avulla?

Työryhmän muodostavat tanssi- ja videotaiteilija Laura Jantunen sekä videosuunnittelija Ilmari Paananen. Molemmat taiteilijat työskentelevät videotaiteen parissa, mutta heidän tulokulmansa ja työkalunsa työskentelyyn poikkeavat toisistaan. Jantunen tarkastelee videota tanssijan näkökulmasta kinesteettisen kokemuksen välittäjänä ja koreografisena praktiikkana. Paananen on työstänyt videota muun muassa lavasteena, omissa live esityksissä sekä installaatioissa, joihin valosuunnittelijan koulutus on tuonut tilallista ajattelua.

Juuri tilan uudelleen hahmottaminen on taiteilijoiden yhteinen päämäärä. Vuonna aloitamme kolmevuotisen tutkimushankkeen.

Tutkimusprojekti on hyppy vielä kartoittamattomalle tanssi- ja videotaiteen alueelle. Haluamme määrätietoisesti törmäyttää näitä taidemuotoja kohti uutta ja vielä tuntematonta tapaa hahmottaa tilaa ja koreografiaa. Pitkäjänteisellä tutkimustyöllä pyrimme laajentamaan näkökulmia edustamillamme taiteen kentillä.

Julkaisu on laajuudeltaan noin 50 sivuinen. Siitä tehdään e-julkaisu ja lyhennetty painettu versio kpl. Julkaisu tuotetaan tammi—maaliskuussa Se esitellään ensimmäisen kerran keväällä Queens Museossa NYC pidettävässä Open Engagement -konferenssissa, joka on vuosittainen kolmipäiväinen taiteilijajohtoinen konferenssi ja jonka tarkoituksena on laajentaa vuoropuhelua yhteisötaiteilijoiden välillä. Julkaisu saattaa kansainväliseen keskusteluun laajan Suomessa toteutetun yhteisötaidehankkeen.

Yhteisötaidetta käsittelevän julkaisun tuottaminen nostaa esille taidealan uusia virtauksia, kyseenalaistaa sen vanhoja käytäntöjä ja esittää joukon metodisia kehitelmiä yhteisöjen kanssa työskentelyyn sekä kollaboratiivisiin taideprosesseihin. Englanninkielinen julkaisu saattaa myös 10 suomalaisen taiteilijan yhteisötaiteellisen työn kansainväliseen keskusteluun.

Katja Juhola, Mari Krappala Muut työryhmän jäsenet: Suomennettu kauno- ja tietokirjallisuus on jäänyt juhlavieraita valittaessa porstuan puolelle, vaikka se on koko itsenäisyyden ajan ollut elintärkeä rokote pienen maan henkistä ummehtumista ja kansallista umpimielisyyttä vastaan.

Ymmärtämisen, tulkitsemisen ja välittämisen ammattilaisilla on kuitenkin suomalaisille tärkeää sanottavaa. Siksi haluamme toteuttaa kirjastoissa suomentajan ja lukijoiden kohtaamisia, joissa keskustellaan sekä suomennetuista kirjoista että suomentajan ammatin ominaislaadusta ja merkityksestä.

Suomentaja on ainutlaatuisessa asemassa kahden kulttuurin ja kahden kielen rajalla. Hän välittää kirjailijan ajatusmaailman, tunteet ja kokemukset suomalaisille lukijoille ja vaalii alkuperäisen sisällön ohella suomen kielen ilmaisuvoimaa ja -keinoja.

Ammattitaitoinen suomentaja on siltojen sommittelija, rauhan ja ymmärryksen rakentaja. Kirjastoilla on merkittävä rooli kirjallisuuden ystävien kohtaamispaikkoina, joissa lukijat pääsevät tapaamaan toisiaan ja kirjallisuuden tekijöitä ja jakamaan alun perin yksityisen lukukokemuksen.

Ulkomaisia kirjailijoita pystytään harvoin tuomaan suomalaisiin kirjastoihin, mutta tämän projektin avulla niihin saadaan heidän perehtyneimmät edustajansa eli suomentajat. Suomentajat, joille on luonteenomaisinta pysytellä piilossa tekstien, tietokoneen ja alkutekstin kirjoittajan takana, astuvat lukijoiden eteen tekemään työtään ymmärretyksi ja avaamaan suomennetun kirjallisuuden laaja-alaista vaikutusta ja merkitystä. Kersti Juva Muut työryhmän jäsenet: Se pohtii, millaisia edellytyksiä kirjoittamiselle, taiteen tekemiselle ja matkustamiselle naisilla on historiallisesti ollut, ja jatkaa osittain teokseni Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin tarinaa Otava , Helmet-palkinto, Vuoden matkakirja, Kanava-palkintoehdokas, käännökset Italiaan ja Viroon.

Kirjoittavana tutkimusmatkailijana lähden etsimään esikuvallisia naisia ympäri maailman: Jotkut matkat teen fyysisesti, jotkut vain mielikuvituksessa. Keskustelen naisten kanssa omista lähtökohdistani käsin, ja tekstissä vuorottelevat oma matkapäiväkirjani, tutkimusfakta ja naisten äänet dialogimaisesti kirjeiden, sähkeiden ja päiväkirjatekstien muodossa. Genreltään teos liikkuu tieto- ja kaunokirjallisuuden välimaastossa, lajityypeillä leikitellen.

Olen työskennellyt kirjan parissa 3,5 vuoden ajan ja ajatellut yönaisiani niin Tansanian savanneilla, Kioton tatamilattioilla kuin Italian renessanssikaupungeissa.

Teos on viimeisessä kirjoitusvaiheessa ja se on tarkoitus saattaa valmiiksi syksyyn mennessä. Teen näkyväksi vähän tunnettua naisten historiaa kirjoittamalla mm. Liikun kirjallisuuden lajityyppien välimaastossa tavalla, jolle ei juuri ole esikuvia. Teesini on, että tekstillä on valta ja mahdollisuus uudistaa teatteria näyttämöä haastamalla.

Samalla tulen kirjoittaneeksi Suomen kirjallisuusympäristöön kirjallisesti kunnianhimoisia rajapinnan tekstejä, jotka haastavat ja uudistavat myös kirjallisuuden ajattelua. Lopputuloksena on ennennäkemättömiä, eri tekstilajien rajapinnoilla liikkuvia tekstiteoksia, jotka avaavat lukijoille, kokijoille ja katsojille uusia horisontteja.

Kirjoitustyössäni haastan näyttämöä tekstin kautta ja näin laajennan sen mahdollisuuksia. Avaan ajattelua näytelmästä draaman ulkopuolelle kohti laajempia kirjallisia horisontteja. Teesini on, että usein kiinnostavimmat teokset syntyvät juuri eri lajien rajapinnoilla.

Kirjoitustyössäni pyrin kiinni tähän rajapintaan sellaisena kuin se minulle näyttäytyy proosan, runouden, näytelmän, sarjakuvan ja äänitaiteen välimaastossa. Projektiin osallistuu nuoria tutkijoita, jotka tekevät tulkintoja omalle työlleen poliittisesti vastakkaisesta tutkimuksesta.

Pohdimme työpajoissa, miten vihollisuuksien kenttä on tutkijoiden työssä rakentunut. Hanke tutkii tieteellisen keskustelun politisoitumista ja pyrkii tuomaan kätketyt jakolinjat esiin. Tarkoitus ei ole tuottaa vihollisuuksia, vaan tehdä oikeutta vastakkaisille näkökulmille. Hanke koostuu kolmesta osasta: Työpajojen kieli on suomi ja englanti. Toinen artikkeleista käsittelee hanketta taiteellisen tutkimuksen näkökulmasta ja toinen filosofian näkökulmasta. Hankkeen yhteistyökumppaneina toimii Suomessa Tutkijaliitto, ja Englannissa Again-järjestö, Kingstonin yliopiston filosofian laitoksen CRMEP tohtoriopiskelijoiden perustama kriittisen ajattelun ja filosofian organisaatio.

Populismin ja totuudenjälkeisyyden aikana kritiikki on yhteiskunnalle elintärkeää. Tieto ja poliittiset asenteet liittyvät olennaisesti yhteen. On rohkeaa tutkia, miten poliittiset asenteet vaikuttavat tiedon tuotantoon. Hanke mahdollistaa osallistujien ottamaan kantaa — astumaan totutun tutkimusasenteensa ulkopuolelle. Uutta on, että taiteellinen tutkimus tuottaa tietoa tiedollisista ja poliittisista vastakkainasetteluista.

Tarkoitus on elvyttää taiteellisen kritiikin yhteiskunnallinen asema. Myös oikeudella on korostuneen visuaalinen ja esityksellinen ulottuvuutensa.

Oikeusprosessi tapahtuu teatterillisin elkein ja vankilat kietoutuvat hallinnan retoriikkaan. Esittämisen taakse jää oikeuden ja väkivallan läheinen kanssakäyminen. Käsillä oleva hanke kääntää kuvan ja visuaalisuuden oikeuden väkivallan käsittelemisen alueeksi. Kolmevuotisessa hankkeessa tutkin valokuvan ja liikkuvan kuvan keinoin suvereenin vallan rituaaleja, paikkoja ja materiaalisia kulttuureja piirtäen uudelleen dokumentaarisen työskentelyn ulottuvuuksia nykytaiteessa.

Hanke sisältää useita teos- ja näyttelykokonaisuuksia sekä valokuvakirjan. Kokonaisuuden työstämisessä keskeisessä asemassa on arkistollinen työskentely sekä yliopisto- ja viranomaisyhteistyö.

Jälkimmäisen osalta yhteistyötahoja ovat mm. Hanke nostaa tämän itsestäänselvyyden kysymyksen kohteeksi ja virittää uudelleen keskustelua vankiloiden oikeutettavuudesta. Tragikoomista tarinaa kerrotaan kahdessa tasossa: Ensimmäisen tason päähenkilö on suomalainen byrokraatti, joka yhdessä kollegoidensa kanssa käy keskustelua pakkopalautettavan tilanteesta arvioiden palautuksen tarpeellisuutta.

Kysymykseksi nousee palautettavan status Suomessa: Mutta onko kaikki vain huijausta, siipeilyä valtion kustannuksella?

Toisen tason päähenkilö on Abdul-Khabir. Hänet haetaan kotoa poliisin toimesta lentokentälle, jossa hän tapaa kaksi palautettavaa.

Käy ilmi, että heillä kaikilla on yhtäläiset syyt jäädä ja he kokevat olevansa matkalla varmaan kuolemaan. Leikataan takaisin toimistoon, jossa ollaan päästy lopputulokseen: Palautus on kumottava, sillä viimeisimmän aamulla julkaistun raportin mukaan turvallisuustilanne Kabulissa on nyt "vaikea" ja "satunnaisen väkivallan uhka" on muuttunut "todennäköisen väkivallan" uhkaksi, sillä edeltävän illan pommi-iskussa kuolonuhrien määrä nousi haamurajan yli yhdellä hengellä.

Palautuksen perumistieto ei kuitenkaan ehdi ajoissa lentokentälle ja kaikki kolme lentävät epätietoisuudessa Pariisiin. Pariisissa yksi pakolaisista karkaa ja kaksi jää odottamaan Kabulin lentoa. Tieto palautuksesta tulee ennen lentoa, mutta koska kummankin pakolaisen etunimi on sama, väärä henkilö palautetaan Suomeen.

Lopuksi Kabulin kone kääntyy takaisin sairaskohtauksen takia ja prosessi alkaa alusta. Pakkopalautuksien oikeutukset nojaavat epävakaiden maiden tilannearvioihin, raportteihin ja kuolonuhrien lukumääriin.

Tilanteen sanallistaminen tuottaa väistämättä hullunkurista ja koomista asiatekstiä ja termejä, kuten "satunnaisen väkivallan uhka", joka ei riitä perumaan pakkopalautusta. Kyseessä on inhimillinen tragedia, jolloin herää kysymys: Haluan lähestyä aihetta tragikomedian kautta leikaten ristiin byrokratiakoneiston ja itse palautuksien tapahtumia.

Työryhmään kuuluu kansainvälisesti palkittuja nuoren polven sävel- ja kuvataiteilijoita Suomesta ja Latviasta. Puolangalla Paljakan luonnonpuiston kupeessa esitettävä ooppera linkittyy alueen valtakunnallisesti arvokkaiden vanhojen metsien suojeluun.

Oopperan libretto perustuu saksalaisen metsänhoitajan Peter Wohlleben teokseen Puiden salattu elämä, jossa hän kertoo uusista puihin ja metsään liittyvistä tieteellisistä havainnoista samalla pohtien omaa suhdettaan niihin. Oopperan tehtävänä on antaa puille ja metsälle itselleen oma ääni, joka kertoisi tarinaansa ja saisi yleisön pohtimaan omaa asennettaan ja ihmisen roolia luontoa ja metsiä kohtaan. Voisiko ajatus luomakunnan kruunusta muuttua kohti kokemusta, jossa me kaikki olemme osa luonnon kokonaisvaltaisia prosesseja?

Sävellyksen rakenne koostuu useista soinnuista jotka ovat peräisin luonnon omista elementeistä. Teoksen instrumentit, jotka käyttävät energianaan tuulta, vettä ja tulta, toimivat laajennuksena ja lisänä luonnon omaan äänimaisemaan. Oopperaa varten metsään toteutetaan rakenteet esiintyjiä ja yleisöä varten. Osa esiintyjistä nostetaan puihin ja myös yleisölle tarkoitetut kääpämäisiä muotoja saavat katsomorakenteet sijoitetaan osittain maanpinnan yläpuolelle.

Tavoitteena on saada esitykselle paikan päälle katsojaa. Lisäksi oopperan tekemisestä kuvatusta materiaalista toteutetaan erillinen dokumenttielokuva. Puuoppera on kansainvälisesti korkeatasoinen monitaiteinen ja ajankohtaiseen tutkimustietoon pohjaava metsän ekologista ja kulttuurista merkitystä esiin nostava teoskokonaisuus.

Teoksen lähtökohtana on ihmisen ja eri metsälajien yhteenkytkeytyneisyys ja siihen pohjaava tiedollinen ja tiedostamaton kommunikaatio. Se pyrkii tekemään käynnissä olevasta näkymättömästä luokkasodasta näkyvää pureutumalla erityisesti viime vuosina tapahtuneisiin hyökkäyksiin perustuslakia vastaan. Näytelmän ensi-ilta on Kansallisteatterin suurella näyttämöllä keväällä Sen kirjoittamiseen osallistuu lisäkseni ohjaaja Esa Leskinen sekä tutkijoita ja toimittajia.

Yhdestoista hetki on näytelmä, joka haastaa vallankäyttäjät Suomen suurimmalla näyttämöllä faktamateriaalin avulla. Näytelmässä kerrotaan hyökkäyksistä perustuslakia vastaan, mikä toimii kätketyn sisällissodan metaforana — poliitikot vs.

Teemme näkyväksi näkymätöntä ja se herättää vastustusta ja kritiikkiä. Tämä keskustelu on osa näytelmää ja esitystä. Baari on site-specific taideprojekti, joka nimensä mukaan sijoittuu baariin ja siellä oleviin ihmisiin ja sen arkkityyppeihin. Baarissa elämme siinä todellisuudessa missä haluamme, joka voi olla joko jollain tapaa tuhoisaa tai rakentavaa sekä itselle että muille.

Baarin löytää joka kaupungista ja kylästä ja se toimii kuin yhteisenä olohuoneena meille kaikille vähemmän tai enemmän aikuisille. Baari on kuin sosiaalinen terapiahuone, meidän lääke, joka muuntaa fyysisen tilan ja kokemuksen. Baarissa työryhmää kiehtoo ihminen itsessään, sekä ne monet tarinat, muistot, unelmat ja tietenkin Baarin runous. Työpajat tulevat olemaan paitsi oleellinen osa koko Baari-projektia kuin myös paikallisten integroituminen taiteelliseen projektiin alueella.

Kannustamme erityisesti myös maahanmuuttajia ottamaan osaa työpajoihin sekä edustajia eri ikäluokista. Baari-työpajat ennen kaikkea mahdollistavat toisilleen ennestään tuntemattomien ihmisten kohtaamisen, keskinäisen kokemisen ja jakamisen tanssitaidetta apuna käyttäen. Se kutsuu ihmisiä sukeltamaan omaan itseensä ja avaamaan sitä kautta itsensä myös jollekin vielä tuntemattomalle. Baari-työpajamme integroivat paikallisia taiteelliseen projektiin alueella ja avaa ovia yhtenäiseen dialogiin ja kanssakäymiseen tanssitaidetta apuna käyttäen.

Baari-projekti voi parhaimmillaan lisätä itsetietoisuutta ja sitä kautta myös sosiaalista tietoisuutta, ymmärrystä ja myötätuntoa.

Artistic work or work based on it The project''s themes are related to The changing neighbourness of Finland programme Veistoskokonaisuus Permitted Moves on kunnianhimoinen yhdistelmä erilaisia tekniikoita. Se koostuu kahdesta veistoksesta, joihin katsoja voi asettua ergonomiseen asentoon katsomaan dokumentaarisia videoteoksia.

Permitted Moves on jatkoa aikaisemmalle projektilleni Monitor Man, joka suunnitteilla olevan teoskokonaisuuden tavoin yhdistää kansalaisuuksiin kohdistuvien liikkuvuuden rajoitteita sekä huipputeknologiaan viittaavaa muotoilua. Permitted Moves antaa visuaalisen muodon luvun kaksisuuntaiselle viestintäkulttuurille.

Samalla kun olemme jatkuvasti yhteydessä toisiimme älyteknologian avulla, niin yhä enenevässä määrin konkreettinen läsnäolomme arjen sosiaalisessa ympäristössä häiriintyy huomiomme ollessa suuren osan ajasta älylaitteissa.

Siinä missä aikaisempi projektini Monitor Man toi esille älyteknologian kommunikatiivisen puolen, Permitted Moves antaa teoksen kokijalle mahdollisuuden irrottautua ympäristöstään ja kirjaimellisesti työntää päänsä teoksen sisälle dokumentaarista videoteosta katsomaan.

Videoteoksissa Euroopan ulkopuolella asuvat henkilöt ovat kuvanneet arkeaan päähän asennettavan Gopro-kameran avulla.

Näin teoksiin saadaan näkökulmia, joissa mahdollinen samaistuminen tapahtuu visuaalisesti katsojan "omasta" näkökulmasta, päähenkilöiden kasvoja näyttämättä. Näin videoteokset karttavat sentimentaalisuutta ja mahdollista katsottavan eriarvoiseen asemaan altistamista. Teos pyrkii tekotapansa kautta purkamaan toiseuden käsitettä. Teoskokonaisuuden kaksisuuntaisen ulottuvuuden kautta katsoja tulee osaksi sen visuaalisuutta samalla kun teoksen ergonominen muotoilu mahdollistaa täydellisen irtaantumisen ympäristöstä sekä keskittymisen veistoksen sisällä olevaan videoon.

Veistoskokonaisuus avaa luvun kommunikaatioyhteiskunnan haasteita rohkeasti: Teos kuvastaa kyseistä ilmiötä sen muodon ja sisällön kautta. Teen molempiin paikkoihin uuden paikkalähtöisen installaation. Aion jatkaa rakentamalla teoksia, jotka käsittelevät valokuvaa, mutta joita ei voi täysin kokea myöhemmin installointivalokuvista — haluan palkita paikan päälle saapuneen kokijan.

Teen installaatioita, joissa tapahtuma, valokuva, liikkuva kuva, esineet ja tila kietoutuvat yhteen. Ne koostuvat valokuvavedoksista, objekteista, orgaanisista materiaaleista, liikkuvasta kuvasta sekä ajoittaisesta läsnäolosta.

Valokuvan rajojen ja ilmaisupotentiaalin kriittisen työstön lisäksi sidon teoksiini tärkeiksi ja ajankohtaisiksi kokemiani aiheita. Työskentelen usein yhdessä tyttärieni kanssa. Keskeistä teoksilleni on rakkauden viitekehys — ihmisten, eläinten, ei-inhimillisen ja tilan välisten suhteiden esittäminen. Miten syventää olemassaolon kokemusta ja empatiaa näin ekokriisin aikana? Miten ihmisen erillisyys ei-inhimillisestä maailmasta vaikuttaa ihmismieleen?

Miten tehdä teoksia myös eläimille? Koen, että tämän kaltainen valokuvallisen ajattelun lähestymistapa on valtavirrasta poikkeava ja tutkimisen arvoinen. Teen teoksia kanssaihmisten lisäksi myös ei-inhimillisiä toimijoita ajatellen. Empatia ja rakkaus ovat aina ovat aina tarpeen.

Blogi ja tuleva kirja tarkastelevat saamenpukua matkivia jäljitelmiä, feikkejä, pastisseja ja pilakuvia ja niiden typologiaa. Jäsentelen, analysoin symboliikkaa ja ruodin argumentteja. Perinteinen saamenpuku sisältää käyttäjää koskevaa informaatiota. Puku on mediumi, jota suomalaiset eivät tunne.

Nykykulttuurin ilmiöt, jäljittely, kulttuurinen omiminen, rasismi taiteessa ja etiikka estetiikassa ovat aiheita, joiden avulla pääsee käsittelemään myös monikulttuurisen arjen kontroversiaalisia ilmiöitä. Tavallaan popularisoin humanististen tieteiden välineitä ja käsitteitä, joilla keskustella erimielisyyksistä ja väärinkäsitysten kohteista.

Etsin heikkoja argumentteja, kipukohtia ja skismoja, joita lähestyn analyyttisesti ja mielipiteen perustelun näkökulmasta. Referoin blogiin huomioita tutkimuskirjallisuudesta. Kartoitan samalla tutkimusta kaipaavia aiheita ja tuotan muita ideoita. Olen jo esittänyt idean kuvapankista, johon kerättäisiin feikkipukukavalkadi ja edukatiiviset selitykset, joiden avulla saamenpukujäljitelmän tunnistaa.

Hanke tasapainottaa tilannetta, jossa rohkeana pidetään lähinnä saamelaisten kritisoimista. Tavoitteena on järkeistää saamenpuvun jäljittelystä käytävää keskustelua. Saamenpuku on saamelaisuuden tärkein symboli, kansanpuku. Sen väärinkäyttö on haastavaa. Uuslappalaisten puvut aiheuttavat kiistaa. Lapin paikalliset kiistat ovat monikulttuurisia ja ylisukupolvisia. Blogin suosio klikkausta viikossa ja myönteinen lukijapalaute viittaa tarpeeseen. Tällaista ei ole tehty aiemmin.

Se käsittää kokoelman valokuvia ja piirustuksia urbaaneihin ympäristöihin suuntautuneilta taiteellisilta tutkimusretkiltä ja tilateoksen. Teoksia on usean vuoden ajalta, pääosa niistä ei ole ollut aiemmin esillä. Valokuvien esitystapa mukailee romanttisen maisemamaalauksen estetiikkaa, piirrokset ovat karttoja, profiileja ja luonnoksia kohteista.

Tilateos on naturalistiseen illuusioon perustuva valoilla ja pienoismalleilla pimeään tilaan toteutettava maisema. Haen apurahaa valokuvien printtaamiseen ja pohjustukseen sekä niiden ja piirustusten kehystykseen. Työskentelyyn on jo muu apuraha. Kuvaan raskaasti muokattuja teollisia maisemia ja keinotekoisia ympäristöjä esim. Karttamaisilla piirustuksilla täydennän kuvaa kohteiden kulttuurisesta ja poliittisesta kerroksellisuudesta ja niihin liittyvistä taloudellisista ja ekologisista kytkennöistä.

Pyrkimys on esittää elämyksellisesti asioita joita ei ole tapana maisemassa nähdä. Teos pohtii valintaa kahden vastakkaisen tilan välillä ja mikä ohjaa meitä tekemään näitä valintoja. Keskiössä ovat kehon reaktiot; kuinka hellyys ilmenee liikkeissä, mitä kehossa tapahtuu sen kohdatessa väkivaltaa? Teos tutkii fyysisen käytöksen leviämistä ihmisjoukoissa, kuinka tarttuvaa ihmisten käytös ja fyysinen olemisen tapa voi olla, ja mitä meissä tapahtuu fyysisellä tasolla, kun olemme vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Hellyyttä tai väkivaltaa käsitellään teoksessa fyysisyyden kautta ja molemmille määreille on rajattu tarkat liikkeelliset laadut, joita hyödyntäen esiintyjät voivat liikkua joko yksilöinä tai ryhmänä. Esiintyjät voivat vaihdella kahden laadun välillä lopulta hyvin nopeasti.

He työskentelevät puhtaasti fyysisten tehtävien kautta eivätkä lisää olemiseensa teatraalisuutta tai tunnelatausta. Teoksen tunnelataus syntyy liikelaatujen, musiikin ja tilallisten ratkaisujen yhtälöstä. Teos on rakennettu neljän tanssijan ydinryhmälle ja viidelle vaihtuvalle ammattilaisesiintyjälle sekä ryhmälle paikallisia ei-ammattilaisia. Teos toteutetaan yhteistyössä —kollektiivin Salzburg sekä Tanssiteatteri Minimin kanssa. Teos pureutuu polarisoitumiseen ja tutkii sitä fyysisyyden kautta.

Konseptia on ollut haastavaa kehittää, koska sen aihepiiri synnyttää ristiriitaisia, ahdistaviakin ajatuksia, mutta uskon teoksen olevan ainutlaatuinen kokemus niin tekijöille kuin katsojille. Luotan taiteen kykyyn muokata ajatteluamme ja synnyttää toivoa, etenkin silloin kun se osallistaa ihmisiä jo prosessin aikana ja kokoaa yhteen ryhmiä, jotka eivät muutoin kohtaisi.

Ei-mityys jatkaa vuoden teostani Näyttely — Exhibition — Vino potretti, joka niin ikään toteutuu paraikaa ensi-iltojen sarjana. Kummassakin teoksessa on keskeisenä ajatuksena toistamisen poistaminen esitysajattelusta.

Kokemukseni mukaan ainutkertainen, vain kerran esitetty ensi-ilta vailla esityskautta lataa teoksen täyteen haurautta, intensiivisyyttä, tarkentumattomia merkityksiä, merkittävyyden tuntua, melankoliaa ja kaipuuta jotain katoavaa kohtaan.

Ajattelen, että muodoltaan hyvin väliaikainen ja luonteeltaan katoava taideteos yllättäen muuttaa maailmaa, tekee kokemuksista ja tietämisestä huokoista, avaa mahdollisia reittejä jonkin vielä tuntemattoman suuntaan, joka tuntematon voi jäädä myös tuntemattomaksi. Tuntemattoman ja mahdottoman ehdottaminen tuntuu tärkeältä. Ehdottaminen aukaisee tilaa itsestäänselvyyksien keskelle. Miten ehdottaa ei-mitään, miten ehdottaa ei-tietämistä? Ehdottamisen hetkellä huomaa, että jää aina vääjäämättä ei-tietämiseen tilaan.

Ei-tietämisen olemassaolo on miltei ehto muulle tietämiselle. Jos ajattelee yhden sekunnin ajan ei-mityyttä, saattaa aueta laaja tila, joka poistuu heti, mutta muuttaa kaiken. Ajattelen, että väliaikaiset utooppiset tilat voivat huojuttaa normittunutta vakaata maailmaa ja luoda tilaa hauraalle, syrjässä olevalle, mitättömänoloiselle ja epämääräiselle, vielä tarkentumattomalle, ehkä jaetulle, ehkä paremmalle, jo tulossa olevalle, maailmalle. Esitysteosten sarja tarkastelee ei-tietämistä ja ei-mitään itsenäisinä sinällään olemassaolevina asioina.

Olemassaolevina ja katoavina ei-mityyksinä. Ajattelen, että ei-tietämistä ei tarvitse kesyttää tietämisen piiriin, vaan se voi olla olemassa jossain kauempana, sellaisenaan.

Tutkin teoksessa mahdottomia asioita. Onko mahdollista vierailla mahdottomissa tiloissa ja avaruuksissa näyttämötaiteellisen poetiikan kehyksessä?

Ehdotan, että maailma voi muuttua, kun ajattelee edes hetken ei-mitään. Esityksen kokonaiskompositio luodaan taiteellisen tutkimusprosessin tuloksena neljässä eri vaiheessa.

Kaikissa työvaiheissa mukana on eri tieteen aloja edustavia tutkijoita. Teoksessa rinnastuvat myytin, tieteellisen tutkimuksen ja poliittisen filosofian näkökulmat. Sen mukaan on olemassa selkärangan pieni luu, joka kätkee ihmisen itseyden ytimen kuin koodina tai arvoituksena.

Legendan mukaan tästä pienestä luusta käsin ihmisen voisi luoda uudestaan, koska se on tuhoutumaton. Teos rakentuu toisen lajin, lintujen, kertomuksena ihmisestä ja ihmislajista. Linnut dokumentoivat tapahtumia ja lentävät ajan ja ihmisen historian läpi.

Ne pysähtyvät eri paikkoihin eri aikoina, menneisyydessä ja nykyisyydessä. Ne kohtaavat yksittäisten ihmisten kertomuksia eri ajoissa ja paikoissa. Lintuja ei nähdä symboleina vaan nimenomaan toisena lajina, kysymys on kohtaamisista toisten lajien kanssa ja ihmisen paikasta elämän kokonaisuudessa.

Rooleja ei ole sidottu yhteen esittäjään, vaan esitystapa voi olla kollektiivinen, yksilö voi olla moniääninen ja sisältää eri sukupuolia.

Seppo Parkkinen luo teoksen käsikirjoituksen suhteessa siihen uuteen tietoon, jota aihepiiristä juuri nyt tulee esiin. Näyttämöllisen työskentelyn pohja rakentuu työpajoissa ennen lopullista harjoitusjaksoa. Kaikissa työvaiheissa on mukana eri tieteen alojen tutkijoita. Työtapa on tutkimuksellinen ja dialoginen.

Kaksi ohjaajaa ja äänisuunnittelija työstävät tekstin osia sekä itsenäisesti että yhteistyönä. Tavoitteena on luoda uudenlaista, omalakista ja moniäänistä näyttämökieltä. Se esitti maan ja sen kansan aivan uudessa valossa: Suomen itsenäisenä maantieteellisenä kokonaisuutena, irrallaan Venäjästä ja suomalaiset kansakuntana.

Kartastosta on laadittu viisi uudistettua laitosta, joista tuorein vuonna Kansalliskartaston täyttäessä vuotta haluamme näyttää Suomen uudessa valossa. Väestö, talous ja kulttuuri ovat muuttuneet itsenäisyyden vuosina valtavasti. Suomalaiset tutkijat, viranomaiset, yritykset ja tavalliset kansalaiset ovat keränneet runsaasti nykypäivän Suomea kuvaavaa kiinnostavaa tietoa, mutta aineisto on hajallaan tietokannoissa, taulukoissa ja tutkimusraporteissa.

Vanhan kartaston antama kuva maastamme on pahasti ajastaan jäljessä. Laadimme eri tiedontuottajien avointa dataa laajasti hyödyntävän n. Missä sijaitsee Suomen taloudellinen keskipiste?

Miten julkinen liikenne palvelee maan eri osia? Mitkä kunnat ovat riippuvaisimpia valtion työpaikoista? Miltä näyttää saamelaisten Suomi? Kartasto julkaistaan verkossa kolmella kielellä suomi, ruotsi ja englanti kenen hyvänsä vapaasti käytettäväksi ja jatkojalostettavaksi Creative Commons -lisenssi. Tutkimme myös mahdollisuutta painetun version toteuttamiseen.

Hanke yhdistää uudenlaisilla tavoilla tieteellisen tutkimuksen tuloksia ja dataa, muotoilua sekä kartografiaa. Se haastaa lukijan näkemään yhteisen kotimaamme uudessa valossa ja kyseenalaistamaan totutut käsitykset ja rakenteet. Jonatan Hildén, Juuso Koponen Muut työryhmän jäsenet: Muutaman kymmenen kilometrin päässä Porissa järjestetään kesällä Asuntomessut, jotka esittelevät omistajakeskeisen kaupunkiasumisen teknologia- ja designorientoitunutta kehitystä sekä SuomiAreena-tapahtuma, joka kokoaa maamme päätöksentekijät rupattelemaan viikoksi mediapaisteeseen.

Käsitekesän eri teokset ja konseptitalot sijoittuvat osaksi permakulttuuriseen vuotissuunnitelmaan perustettavaa metsäpuutarhaa. Metsäpuutarha on esteettinen, asuttava, syötävä ja luonnon sykleihin perustuva, näyttely- ja elinympäristö. Metsäpuutarhan villi kauneus, omavaraisuus ja kyky sitoa hiiltä tekevät siitä erityislaatuisen. Toisin kuin politiikassa tai nykyrakentamisessa, luonnon ja taiteen prosessit ovat hitaita, asymmetrisia, mutta silti vahvoja ja esteettisiä.

Kulttuurisesti haastavat sisällöt keskellä luontoa autioituvaksi tuomitulla maaseudulla ovat rakentavassa ristiriidassa urbaanin, humanistissentrisen maailmankäsityksen kanssa. Tätä ristiriitaa Käsitekesä hyödyntää nostattaakseen keskustelua ja kokemuksia.

Käsitekesän Asuntokupla-teos keskustelee lähietäisyydeltä SuomiAreenan ja Asuntomessujen aiheista ilman poliittisen lobbauksen taakkaa. Jokainen teko voi olla ekologinen investointi, ei pelkästään kompensaatio.

Olen 22 vuotias energinen ja positiivinen nuori nainen Vantaalta. Download Seksitreffit - Sneaking on my Sister Finnish porn torrent or any other torrent from yhteensopivuus kessu väkisin pilluu porno videot thai hieronta. Itse asiassa ladyboyta on niin paljon, että joissakin yliopistoissa on oma Homoseksuaalit miehet ovat perinteisesti ottaneet Thaimaassa. Pontip Uusi Mukava Tyttö Lappeenlanta.

Spicymatch porno pics Escort girls video eroottisia videoita Seksi omakuva grand auto fuck Escort girls video eroottisia videoita Uusimaa HelsinkiIhanaa ja laadukas hierontaa Malmilla Ikä: Rakel liekki ilmaisia sexi kuvat ilmaiset seksi puhelin halpa huora nainen saa. Eräskin isoisä oli tullut lastenlastensa kanssa yhdessä etsimään naisia.

Omakuva tissit porno nainen Miesten siveysvyö ilmaiset Sex work lahti ilmaiset suomiporno videot ihanat isot kauniitnaiset isot tissit. Helsinki escort service seksi ilmoituksia. Ilmainen Sex video Chat tyttöjen kanssa webcam porno mallit, eroottinen Tällä sivulla ylläpidetään päivittyvää listaa netin tasokkaimmista Suomi sex chat seksi chat ilmainen on Bulova Invest Ltd: Syksyn sutinaa Naikkonen, seksiseuraa netistä kallen sihteeriopisto, Turku.

Perustamalla esittävän taiteen kokoonpanon Jyväskylään nuorena ja vielä suuren yleisön tavoittamattomissa olevana tekijänä laajennan tanssin kenttää valtakunnallisesti. Tavoitteena on luoda uudenlaista, omalakista ja moniäänistä näyttämökieltä. Teoksen dramaturgina toimii Klaus H. Baari-työpajat ennen kaikkea mahdollistavat toisilleen ennestään tuntemattomien ihmisten kohtaamisen, keskinäisen kokemisen ja jakamisen tanssitaidetta apuna käyttäen. Se koostuu kahdesta veistoksesta, joihin katsoja voi asettua ergonomiseen asentoon katsomaan dokumentaarisia videoteoksia. Työryhmän muodostavat tanssi- ja videotaiteilija Laura Jantunen sekä videosuunnittelija Ilmari Paananen.

Seksikäs homoseksuaaliseen blondi erotiikka kuopio

ILMAISIA HOMOSEKSUAALISEEN PANOJA MAKSULLISTA NAISTA